SPANIELI METSÄSTYSKOIRANA

Alunperin spanieleita käytettiin ajamaan riista verkkoon tai haukoille.
Nykyään spanieli KOULUTETTUNA on ylösajava ja noutava lintukoira. Sitä voidaan käyttää myös riistan jäljestämiseen. Sopivana riistana voidaan pitää vesilintuja, kanalintuja ja fasaania. Myös jänikset ja Pohjois-Suomessa riekko käyvät riistaksi.

Spanielin tehtäviin metsästäjän apuna kuuluu riistan haku haulikonkantaman sisällä, ylösajo (joka johtaa riistan pudotukseen) sekä saaliin nouto ja luovutus.
Haussa koira liikkuu ohjaajan edessä tehden sik sak hakukuviota. Toisin sanoen se menee ohjaajan sivulle noin 20-25 metriä, kääntyy ympäri, etenee samoin toiselle sivulle, kääntyy ympäri jne. Hakukuvio on hieman erilainen eri roduilla ja yksilöidenkin välillä on eroja. Lyhyesti sanoen haun tulee olla tarkoituksenmukaista eli sillä tavalla kuljetun maaston kattavaa, että kaikki kuljetulla alueella oleva riista tulee ajetuksi ylös/liikkeelle. Täytyy muistaa, että mitä tiheämmässä maastossa haku tapahtuu, sitä lähempänä koiran on pysyteltävä ohjaajaa, jotta ylösajon tapahtuessa riista pystytään ampumaan. Kun maastosta löytyy riistaa, koira ajaa sen nopealla syöksyllä liikkeelle. Ylösajon tapahduttua koiran tulee pysähtyä (istua tai mennä maahan). Vedessä työskennellessään koira esim. ui ympyrää paikallaan. Kokeessa voittajaluokassa pysähtyminen ylösajon/laukauksen jälkeen on edellytys ensimmäiseen palkinnon saamiseen. Tavallisessa metsästystilanteessa tämä suojelee koiraa tapaturmilta. Kun riista on pudotettu, koira lähtee käskystä noutamaan ja tuo saaliin ohjaajalle. Luovutus tapahtuu ohjaajan edessä istuen käteen. Metsästystilanteessa spanieli ei saa "antaa ääntä".

Olli Tikan Spanieliliiton vuonna 1988 järjestämillä kasvattajapäivillä pitämän luennon mukaan spanielin hyvät ominaisuudet käyttöä ajatellen ovat:

- hyvä nenä
- riittävä näkö ja kuulo
- riittävä hetkellinen nopeus
- hyvä uimataito ja -halukkuus
- helpohko omaksumaan opetuksen
- tottelevaisuus pysyvää
- yhteydenpitohalukas ohjaajaan
- halukkuutta hakuun
- halukkuutta noutoon

Negatiivisia ominaisuuksia ovat:

- pehmeä, ei salli' "kovia'" otteita
- omatoimisuus ei ole kovin vahvaa
- riistaverisyys ei ole itsestään selvää
- löytyy arkuutta
- löytyy haukkulöysyyttä
- matalajalkaisten paino/teho vähäistä
- pitkä tai hieno karvapeite hankaluutena
- piirteitä omimiseen

Edellä luetellut ominaisuudet eivät toki ole olemassa jokaisella
yksilöllä vaan eri rodut ovat erilaisia samoin jokainen koira on
persoonallinen.

Spanielilla metsästyksen nautittavuus on kiinni koiran tottelevaisuudesta! Vaikka tähtäimessä ei olisikaan koiran vieminen
kokeeseen, tiettyjen perusasioiden opettaminen sille on välttämätöntä. Sanomattakin on selvää, että koiran on tultava luokse kutsuttaessa. Sen on istuttava tai mentävä maahan käskystä. Se ei saa edetä haulikonkantaman ulkopuolelle. Sen on noudettava. Käytännössä koiralle opetetaan istuminen tai maahan meno usealla eri käskyllä. Se opetetaan istumaan käskyllä ISTU, käsimerkillä (käyttö edellyttää, että koira pitää jatkuvan kontaktin ohjaajaan) ja pillin vihellyksellä. Hyvin koulutettu koira istuu myös, kun jotain lentää (ylösajo on siis tapahtunut) tai kun ammutaan. Jos koiraa ei saada pysähtymään ylösajosta, voi riistan ampuminen olla mahdotonta sen vuoksi, että koira on liian lähellä ammuttavaa riistaa. Jos koira ei pysy haulikonkantaman päässä ohjaajasta (varsin tavallista), on koirasta enemmän haittaa kuin hyötyä ja metsästys on kokonaan piloilla. Ylösajot tapahtuvat liian kaukana ja koira karkottaa riistan saavuttamattomiin.
Noutaminen lienee suurimmalle osalle metsästäjistä se kaikkein tärkein koiran suorittama tehtävä. Erityisen tärkeää se on silloin, jos riista jää haavakoksi. Noutaminen onkin suurimmalle osalle spanieleista varsin mieluista puuhaa. Kuitenkin spanielin on usein vaikea vilkkaan luonteensa takia toimia pelkästään noutavana koirana.

Koiran metsästysominaisuudet mitataan metsästyskokeessa. Ensimmäiset kokeet järjesti Hämeen Spanielikerho Vesilahdella vuonna 1965. Kokeita on SPME= spanielien metsästyskoe ja SPVE= spanielien vesilintukoe. Kokeita järjestetään vuosittain noin 25 kpl eri puolilla Suomea. SM-koe pidetään syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Kokeeseen voi osallistua ohjaajana nykyisin myös henkilö, jolla ei ole metsästyskorttia (ei saa kantaa asetta). Tällöin voidaan mukaan ottaa erikseen ampuja. Kokeeseen osallistuvalta koiralta ei enää vaadita näyttelytulosta, kuitenkaan koira ei voi tulla käyttövalioksi, jos sillä ei ole näyttelystä
vähintään laatuarvostelusta arvosanaa HYVÄ..
Vuosittain yksi tai useampi spanieliyhdistys järjestää metsästyskoulutusta jossain päin Suomea. Kouluttajina näissä tilaisuuksissa on henkilöitä, jotka ovat itse onnistuneet kouluttamaan hyviä metsästyskoiria. Kannattaa osallistua, vaikka ei kokeisiin asti olisikaan pyrkimystä!

Marja-Liisa Tuominen

SPANIELIN KOULUTUS METSÄSTYKSEEN

Koiran koulutus metsästykseen on taitoa, kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä vaativaa työtä. Vaikka usein sanotaan, että työ tekijäänsä neuvoo, voidaan tähän suhtautua varauksella silloin, kun kohteena on metsästyskoira. Väärin koulutetusta koirasta ei koskaan tule toimivaa metsästyskaveria ja työ menee hukkaan. Oheinen artikkeli valottaa tärkeimpiä huomioonotettavia seikkoja pennun koulutuksessa.

Ylösajavan ja noutavan koiran koulutuksella on oleellinen merkitys metsästyksen onnistumiselle sekä koiran tehokkuuden maksimoinnissa. Toisaalta koiran koulutuksella ei voida eliminoida jalostuksellisia virheitä tai puutteita. Näistä pahimpia ovat mielestäni haluttomuus työskentelyyn sekä yhteistyöhön ohjaajan kanssa. Vääränlaisella koulutuksella ja käsittelyllä voidaan pilata parhaatkin metsästysominaisuudet omaava koira, kun taas millään koulutusohjeilla ei haluttomasta ja riistainnottomasta yksilöstä saada edes tyydyttävää metsästyskumppania. Nämä koulutusohjeet toimivat parhaiten englanninspringerspanielilla, joiden kanssa olen itse metsästänyt, kilpaillut ja joita olen kouluttanut.

Pennun valinta
Ilman muuta pennun on oltava terve. Sillä on oltava oikea purenta ja uroksella molemmat kivekset. Lisäksi on syytä tarkistaa pennun vanhempien silmätarkastus- ja lonkkakuvauslausunnot. Pennun valinnan tärkein kriteeri on vanhempien ja esivanhempien koetulokset, joihin on syytä tutustua tarkkaan. Mitä kauemmas taaksepäin pennun esivanhemmista löytyy käyttökoiria, sitä suurempi todennäköisyys on saada riistaverinen, henkisiltä ominaisuuksilta vahva ja helposti koulutettava koira. Tässä yhteydessä haluaisin mainita, että spanielien alkuperämaassa Englannissa ovat näyttely- ja metsästyskoirat pidetty jalostuksessa täysin erillään toisistaan. Näin puhtaiden käyttölinjojen koirat ovat säilyttäneet oikean ruumiinrakenteen ja luonteen metsästystä varten ja saavuttaneet suurta suosiota Keski- ja Etelä-Euroopassa, Yhdysvalloissa, Tanskassa ja Ruotsissa. Käyttölinjan koirat soveltuvat mielestäni metsästykseen ja koulutukseen paremmin kuin näyttelylinjan koirat. Ne ovat vastaanottavaisempia koulutukselle ja innokkaampia työskentelemään. En todellakaan halua väittää etteikö myös näyttelytyypin koiralla voisi metsästää. Jokaisen pennun ostajan kannattaa tutustua molempiin tyyppeihin käytännön työskentelyssä ja valita koira, joka soveltuu hänen tarpeisiinsa parhaiten.
Kun olet valinnut pennun, saat kasvattajalta mukaan pennun ruokintaohjeet sekä seikkaperäisimmät koulutusohjeet mitä tässä yhteydessä on mahdollista antaa. Lisäksi on tärkeää pitää yhteyttä kasvattajaan koulutuksen edistymisestä, näin onnistutaan parhaiten koiran koulutuksessa.
Kun pentu saapuu uuteen kotiin sen annetaan muutama päivä tutustua uuteen ympäristöön ja "lauman" jäseniin. Sille on jo varattu oma petipaikka minne se voi vetäytyä lepäämään ja missä sitä ei saa häiritä. Sen kanssa aletaan tehdä pieniä kävelyretkiä luontoon, mutta on muistettava, ettei pieni pentu jaksa vielä pitkiä kävelyretkiä. Kun pennun voimat kehittyvät voidaan kävelyretkiä pidentää samalla siirtyen pikkuhiljaa vaikeakulkuisempaan maastoon. Pentua innostetaan myös tutkimaan pensaistoja. Yhtä tärkeää on totuttaa pentu liikkumaan ihmisvilinässä ja antaa sen leikkiä kohtuullisessa määrin muiden hyväluonteisten koirien kanssa. Näin pennusta kehittyy terve ja tasapainoinen yksilö.

Pennun koulutuksen vaiheet
On tärkeää, että koulutuksessa ei edetä liian nopeasti, vaan varmistutaan, että koira on oppinut asian ennen siirtymistä vaikeampiin harjoituksiin. Näin koiran itseluottamus vahvistuu eikä se tunne itseään epävarmaksi. Jos on edetty koulutuksessa liian nopeasti ja harjoitus epäonnistuu, asia ei saa jäädä siihen. Tällöin on harjoiteltava asiaa, jonka koira jo osaa eikä koskaan saa päättää harjoitusta epäonnistumiseen. Tässä yhteydessä haluaisin lainata erästä englantilaista kouluttajaa: Koira ei osaa tehdä virheitä vaan ohjaaja tekee ne.
Koiralle ei saa huutaa eikä nalkuttaa vaan komentosanat annetaan selkeästi. Mikäli totutat koiran siihen, että huudat sille tai toistelet komentosanaa, olet jatkuvassa kierteessä, jolle ei ole loppua. Koira kuulee kyllä pienimmätkin komennot, jos haluaa. Myöhemmin koiran kanssa seurustellaan koulutuksessa ja metsällä pääasiassa pilli- ja vihellysmerkeillä.

1. Luoksetulo
Kun pentu on kotiutunut, sitä ryhdytään usein kutsumaan nimeltä luokse ja kun se saapuu, sitä kehutaan ja hyväillään sekä päästetään lähes välittömästi lähtemään. Näin pentu ei tunne, että siltä riistetään vapaus vaan se tulee mielellään ohjaajan luokse. Samalla tavoin toimitaan myös ulkoilutettaessa pentua. Koulutuksessa ei missään vaiheessa ole syytä käyttää makupaloja, sillä ne vievät yhteistoiminnan väärille raiteille. Paras kiitos koiralle on, kun se saa miellyttää isäntäänsä. Mikäli pentu ei ulkona tule heti sitä kutsuttaessa, on lähdettävä juoksemaan pennusta pois päin samalla sitä kutsuen. Kun pentu lähtee perään, mennään kyykkyyn ja otetaan se syliin. Pentua voidaan myös mennä piiloon ja kun havaitaan, että se huomaa jääneensä sitä kutsutaan luokse. On oltava varovainen, sillä pentu hätääntyy helposti yksin jäädessään ja voi juosta hyvinkin pitkän ja vaarallisen matkan kotiin.

2. Istuminen
Istumaharjoitukset voi aloittaa heti pennun kotiuduttua. Pentu kutsutaan ruokailuun ja annetaan suullinen istumiskomento. Samaan aikaan vasemmalla kädellä lasketaan ruokakuppi maahan. Kun pentu hetkeksi rauhoittuu, annetaan sille lupa aloittaa ruokailu. Ei mene kauaakaan, kun pentu oppii ymmärtämään komennon ja odottaa luvan ruokailun aloittamisesta. Kun pentu on oppinut istumiskomennon, siltä ryhdytään vaatimaan luvan odottaminen, että se saa nousta autoon tai poistua sieltä samoin kuin ulko-ovesta kulkiessa. Näin pentu jo varhain oppii odottamaan luvan milloin saa aloittaa työskentelyn (nouto, hakukuviolle lähtö yms.).
Hihnassa pentua ulkoilutettaessa se komennetaan istumaan, löysätään hihna ja vasta tämän jälkeen annetaan lupa milloin se saa lähteä juoksentelemaan vapaasti.
Pennulta ryhdytään myös vaatimaan, että se pysyy rauhallisesti paikoillaan, kun ohjaaja poistuu sen luota. Luonnollisesti välimatkaa koiran ja ohjaajan välillä on kasvatettava hyvin hitaasti ja kärsivällisesti. Aluksi riittää, että käännytään vain koiran eteen ja varovasti astutaan askel taaksepäin. Mikäli koira siirtyy se nostetaan takaisin alkuperäiselle paikalleen ja toistetaan istumiskomento.
Mielestäni tärkein metsästysspanielille opetettava komento on pillin vihellyksestä istuminen. Mikäli koira hallitsee tämän täydellisesti se ei voi koskaan tehdä virheitä, sillä ohjaaja pystyy estämään ne. Tämän vuoksi koulutuksen edetessä vaativimpiin suorituksiin, komennon täydellinen hallinta on välttämätöntä. Istumiskomentona olen käyttänyt yhtä lyhyttä vihellystä. On hyvin tärkeätä ettei tätä komentoa käytetä ennen kuin istuminen on täysin varmaa, toisin sanoen sen on oltava refleksinomainen liike.
Harjoittelu aloitetaan koiran seuratessa kytkettynä ohjaajan sivulla. Annetaan pillillä istumiskomento samalla painaen kädellä koira istumaan. Koiran annetaan hetki istua paikoillaan, tämän jälkeen sille annetaan "seuraa" komento, jolloin lähdetään liikkeelle. Tätä liikesarjaa toistetaan useita kertoja peräkkäin. Lisäksi on muistettava laskea käsi koiran selälle, vaikka se istuukin välittömästi. Näin se myöhemmin kuvittelee ohjaajan käden painavan sen istumaan pillivihellyksen kuuluessa. On oleellisen tärkeää toistaa tätä harjoitusta riittävän usein, jotta siitä tulee todella varma osasuoritus. Hyvin usein tässä asiassa edetään liian nopeasti siihen vaiheeseen, että koira on irti kun annetaan istumiskomento. Tällöin suorituksesta ei koskaan tule riittävän varma. Kun uskotaan voitavan käyttää pillikomentoa koiran ollessa irti, annetaan komento vain koiran ollessa lähietäisyydellä. Näin voidaan nopeasti puuttua tilanteeseen, mikäli koira ei istu välittömästi komennon kuuluessa. Tällöin koira nostetaan juuri sille paikalle, missä se oli käskyä annettaessa ja samalla puhalletaan istumiskomento pillillä.
Samalla tavoin toimitaan myös, kun opetetaan koira istumaan laukauksesta. Annetaan ensin istumiskäsky pillillä, jonka jälkeen ammutaan laukaus joko metsästysaseella tai starttipistoolilla. Luonnollisesti koira on jo aikaisemmin totutettu laukauksen ääneen. Liikuttaessa nuoren koiran kanssa maastossa ja sen ajaessa riistan liikkeelle, on se aina pillillä komennettava istumaan. Näin sille muodostuu myöskin riistan liikkeelle lähdöstä istumiskomento. Mielestäni jokainen metsästäjä, joka arvostaa omaa koiraansa vaatii, että koira istuu rauhallisesti paikoillaan riistatilanteessa ja odottaa mahdollista noutokomentoa. Näin metsästäjä pystyy keskittymään riistalaukaukseen kaikessa rauhassa ja koiran turvallisuus on taattu.

3. Hihnassa kulkeminen ja seuraaminen
Aluksi pentua pidetään hihnassa lyhyitä aikoja, jotta se tottuu siihen. Itse olen totuttanut pennun hihnaan kävelyttämällä sitä sisätiloissa kytkettynä ja siirtymällä vasta tämän jälkeen ulos. Kun pentu on tottunut hihnaan on aika opettaa se kulkemaan hihnassa vetämättä. Tämän se oppii varsin pian eikä ole syytä kiusata koiraa jatkuvasti nykimällä hihnasta vaan hihnan kiristyessä komennetaan "ei vedä", ja välittömästi annetaan riittävän voimakas ja terävä nykäisy hihnalla. On muistettava, että hihnassa kulkeminen vetämättä ja seuraaminen ovat aina eri asia.
Seuraamisharjoitukset aloitetaan vasta myöhemmin pennun hieman vartuttua. Olen opettanut pennun seuraamaan kytkettynä sivulla, joka tapahtuu kuin edellä, mutta komennolla "seuraa". Koiran on kuljettava vasemmalla sivulla siihen asti kunnes se ymmärtää komennon ja osaa seurata kytkemättä. Tämän jälkeen koira saa ryhtyä kulkemaan hieman vapaammin, eli se saa valita kummalla sivulla se kulkee, kunhan se pysyy ohjaajan takana, mielestäni tämä on varsinkin maastossa käytännöllisin tapa.
Seuraamisharjoituksessa on tärkeää, että harjoituksessa pidetään yllä nopeatempoisempi rytmi. Yllättävät käännökset ja pysähdykset pitävät koiran mielen vireänä ja siitä muodostuu hauska leikki. Silloin on onnistuttu, kun koira herkeämättä tarkkailee ohjaajaa sekä seuraa hieman malttamattomana. Hyvin koulutetun spanielin on pysyttävä ohjaajan sivulla kytkemättömänä rauhallisesti ja hiljaa toisen koiran työskennellessä tai esimerkiksi iltalennolla passissa ollessa.

4. Nouto
Noutoharjoitukset voi aloittaa jo varsin varhain, mutta on muistettava, että nuori koira kyllästyy helposti ja tämä voi vaikeuttaa myöhempää noutokoulutusta. Seitsemän viikkoiselle pennulle voi hyvin heittää damia, mutta on muistettava harjoitella vain sen verran, että noutohalukkuus säilyy. Noutokoulutuksen onnistumiselle on tärkeää, että koiralle ei esimerkiksi koskaan heitellä lumipalloja, keppejä tai sen kanssa ei leikitä vetoleikkejä, joissa koiran omistushalu voimistuu. Pentuun on kasvatettava luottamus, eli siltä ei viedä mitään vääryydellä vaan sen on voitava tulla ohjaajansa luokse näyttämään löytämäänsä saalista
pelkäämättä sen menettämistä. Näin ollen sellaiset perinteiset konstit kuten ruokakupin tai luun ottaminen pennulta on mielestäni typerää ja tarpeetonta provosoimista ja koiran yllyttämistä puolustamaan oikeuksiaan. Sen sijaan pentua voidaan pyytää näyttämään luutaan tai saalistaan ja kun se sen tekee, sitä kiitetään ja palautetaan sille niin tärkeä saalis. Lapsille on myös opetettava oikea suhtautuminen esineitä kantavaa koiraa kohtaan ja kiellettävä myös lapsilta keppien ym. heittely pennulle. Kun pentu on varttunut ja oppinut erottamaan leikin ja työn, siitä ei ole enää koulutukselle minkäänlaista haittaa. Pentua ei saa myöskään torua, mikäli sillä on jotain luvatonta suussa, olipa se kuinka arvokasta tahansa, vaan sitä kutsutaan luokse ja sen saapuessa sitä kehutaan ja otetaan luvaton esine pois. Pennun varttuessa se oppii suuntaamaan noutokäyttäytymisen oikein, mutta voimakkaan noutovaiston omaava koira ei kerta kaikkiaan voi tulla tervehtimään isäntäänsä ilman, että sillä on jotain annettavaa.
Varsinaisen noutokoulutuksen voi aloittaa jo 7-viikkoisen pennun kanssa. Tällöin on oltava pentudami, jonka varmaan olet saanut kasvattajalta pennun mukana. Tätä damia näytetään pennulle ja sitä ehkä hieman kiusoitellaan sillä ja kun pentu osoittaa kiinnostumisen merkkejä se laitetaan piiloon. Tätä toistellaan silloin tällöin ja lopulta dami voidaan antaa hetkeksi sille. Missään nimessä damia ei saa antaa pennulle leikkikaluksi millä se saa leikkiä yksin ja pahimmassa tapauksessa pureskella sitä. Jos pentu oppii tämän ja sille heitellään vielä keppejä tai muuta roskaa, voidaan unohtaa toiveet siitä, että tämä
koira joskus voisi täyttää paikkansa pätevänä metsästyskumppanina.
Seuraava vaihe on, että asetutaan esimerkiksi eteisen lattialle istumaan, pentu kutsutaan luokse ja otetaan syliin. Sille näytetään
damia, jonka jälkeen se heitetään muutaman metrin päähän. Pennun annetaan sännätä ilman eri komentoa noutoon ja ennen kuin se ehtii ottaa damin suuhun sitä jo kutsutaan luokse. Pennun saapuessa se otetaan syliin ja sitä kehutaan ylenpalttisesti. On tärkeää, että damin luovutuksesta ei tehdä mitään numeroa se vain otetaan vaivihkaa pois.
Myöhemmässä noutokoulutuksessa ei myöskään kannata vaatia mitään typeriä istumisluovutuksia, puhumattakaan, että koira kiertäisi ohjaajan takaa sivulle. Nämä vain hidastavat noutosuoritusta, noudossa on pyrittävä nopeaan ja tehokkaaseen suoritukseen. Tämä noutoharjoitus voidaan toistaa pari kertaa peräkkäin, mutta on muistettava, että harjoitellaan vain sen verran, että pennun noutohalu säilyyJonkin ajan kuluttua voidaan ryhtyä vaatimaan, että pentu istuu ja odottaa luvan noutoon. Luonnollisesti pentu on oppinut tämän asian jo ruokailun yhteydessä. Pentu vain käsketään istumaan ja sitä pidellään paikoillaan heitettäessä dami. Kun pentu rauhoittuu, sille annetaan lupa noutaa. Mikäli istuminen on harjoiteltu kunnolla ruokailun yhteydessä, pentu kyllä huomaa hyvin pian mistä on kyse.
On tärkeää ettei edetä liian nopeasti ja aiheuteta sillä pennun kyllästymistä. Kun pentu hallitsee kaiken tämän, voidaan siirtyä
noutoharjoituksiin ulkona. Sielläkin on syytä pitää noutomatkat ensin alkuun lyhyinä ja heittää dami näkyvälle paikalle. Vähitellen pidennetään noutomatkaa ja heitetään dami piiloon pensastoihin. Tärkeintä on saada koira työskentelemään innokkaasti ja sitkeästi, eikä sen työskentelyyn saa puuttua niin kauan kuin sen motivaatio riittää damin etsimiseen. Vasta, kun pentu näyttää antavan periksi, sille annetaan tarpeellista tukea, jotta se löytää damin. Ja kun se lopulta löytyy on muistettava kehumalla osoittaa koiralle, että se on tehnyt mahtavan urotyön.
Kaikkein tärkeintä on kehittää nuoren koiran itseluottamusta ja muistia noutoharjoituksissa lisäämällä noutomatkan pituutta, damien määrää ja pidentämällä aikaa damin heittämisen ja noutoluvan antamisen välillä. Varsinaisten ohjattujen noutojenharjoittelun olen itse aloittanut vasta ensimmäisen metsästyssyksyn jälkeen. Mielestäni koiran omatoimisuus saa näin kehittyä rauhassa.
Riistanoutoon pentu voidaan totuttaa, kun nouto sujuu moitteettomasti, mutta on parasta jättää se mahdollisimman myöhäiseksi. Kannattaa ensin käyttää kylmää ja ehyttä riistaeläintä tai esim. varista. Ensin noudatetaan pari kertaa damia, jonka jälkeen heitetään riistaeläin. Yleensä koira ei edes "huomaa" muutosta. Mikäli koira ei halua ottaa riistaa suuhun, sitä voidaan hieman kiusata sillä ja yrittää seuraavana päivänä uudelleen.

5. Hakukuvio
Tämä osasuoritus on spanielin tärkein tehtävä metsästyksessä. Koiran tehtävä on haulla löytää riista ja ajaa se liikkeelle, jotta ohjaaja saa mahdollisuuden onnistuneeseen riistalaukaukseen. Koiran on vauhdikkaasti tutkittava hakumaasto, sillä hidas ja puurtava koira ei saa riistaa liikkeelle, varsinkin fasaani pakenee juosten. Mikä pahinta, tällainen koira on tehoton ja metsästys tällaisen koiran kanssa on ikävää katseltavaa. Tarkoitushan on nauttia metsästyksestä ja tällöin iloinen
ja kaikkensa antava tarmonpesä on paras metsästyskumppani. Mielestäni kannattaa kiinnittää huomiota juuri hakukuvion ja noutosuoritusten nopeuteen sekä tehokkuuteen, kun valitsee ottaako pennun näyttely- vai
puhtaista käyttölinjoista. Tämä käy parhaiten päinsä, kun pyytää kasvattajaa esittelemään koiriaan käytännön työskentelyssä. Sillä mikäli koira on verkkainen liikkeissään ei siihen koulutuksella voida saada lisää vauhtia ja mikä pahinta, jos koira ei halua työskennellä, ei sitä voida kouluttaa.
Hakukuvion harjoittelu aloitetaan kävelyretkien yhteydessä. Pentua innostetaan tutkimaan pensaikoita ja se totutetaan pikkuhiljaa
vaikeampaan ja raskaampaan maastoon. Heti alusta lähtien on pyrittävä pitämään kontakti koiraan, eli sen on seurattava ohjaajan liikkeitä. Pentu ei koskaan saa juoksennella yksin valtoimenaan vaan sen on alusta asti opittava, että maastossa liikutaan ohjaajan kanssa yhteistuumin. Tämä tarkoittaa sitä, että pentu ei saa poistua ohjaajan luota 20 metriä kauemmas, koska hakukuvio laajenee, kun nuori koira pääsee varsinaisen metsästyksen makuun.
Varmaankin tehokkain hakukuvio on säännöllinen siksak-kuvio, jolloin koira ajaa hakualueelta riistan liikkeelle, eikä suinkaan suorita pitkää jäljitystä varsinaista riista jälkeä pitkin. Tällöin hakukuvio supistuu ja sivustat jäävät tutkimatta. Lisäksi ohjaaja joutuu lisäämään vauhtia pysyäkseen koiran perässä, jolloin ampuminen vaikeutuu ja metsästyksen
nautittavuus vähenee. Eihän ole tarkoitus, että koiran perässä juostaan hikipäässä. Ohjaajan on opeteltava lukemaan koiran käyttäytymisestä, milloin se vainuaa riistaa ja korjattava etenemissuuntaa sen mukaan. Riistakosketuksia on syytä välttää siihen asti, kun koira hallitsee hakukuvion täydellisesti.
Pennun kanssa maastossa liikkuessa sitä pikkuhiljaa opastetaan mahdollisimman säännölliseen ja kauniiseen hakukuvioon. Tämä tapahtuu siten, että ohjaaja itse mukailee hakukuviota samalla käsimerkeillä ja omalla käyttäytymisellään pyrkii ohjaamaan koiran liikkumista haluttuun suuntaan. Koiran edettyä oikealle sivulle sitä kutsutaan luokse ja samalla lähdetään itse vasemman luovin suuntaan, näin koira oppii varsin pian kuinka sen on toimittava maastossa.
Hakukuvion koulutuksessa on syytä hetimiten ottaa käyttöön erillinen vihellyskomento kääntymismerkiksi. Ei ole tarkoitus, että koiraa koko ajan äkseerataan, vaan sen on annettava toimia myös itsenäisesti. Mutta tällöinkin pidetään silmällä ettei koira etene liian kauas. On tärkeää muistaa kehua koiraa ja puhella sille, näin se oppii kuuntelemaan isäntäänsä ja tietää milloin se toimii oikein. Hakukuviota harjoitellessa koira kutsutaan usein luokse, sitä kehutaan ja hyväillään ja annetaan lupa jatkaa työskentelyä. Näin kontakti säilyy harjoittelun aikana eikä koira "ryöstäydy käsistä". Myöskin sen opittua istumaan pillikomennosta sitä voidaan ryhtyä harjoittelemaan hakukuvion yhteydessä. Aluksi pilliä käytetään aivan lähietäisyydellä ja välimatkaa pidennetään hyvin varovasti.. Näin pyritään siihen, että koira ei opi tekemään virhettä. Jos kuitenkin nuori koira ei tottele pilliä vaan etenee komennon kuultuaan, se nostetaan tilanteen vaatimalla ankaruudella juuri sille paikalle, missä se oli pilliin puhallettaessa. Jos tämä on opetettu koiralle kunnolla, se istuu jo täydestä vauhdista ilmassa.
Kun viimein voidaan uskoa, että koira on hallinnassa myös riistatilanteessa on aika siirtyä sellaiseen maastoon, missä voidaan kohdata oikeaa riistaa. Kun riista sinkoaa siivilleen tai juoksuun on puhallettava pillillä koira istumaan. Nyt nähdään onko peruskoulutus suoritettu kunnolla. Mikäli koira ei istu paikoilleen, se on haettava takaisin siihen, missä se oli vihellettäessä ja annettava istumiskäsky uudelleen. Mikäli koira toimii oikein, sille annetaan riittävä tunnustus hyvästä suorituksesta ja jatketaan etenemistä poispäin linnun lentosuunnasta.

Yleistä
Usein kuulee metsästykseen ja metsästyskoiriin perehtymättömien henkilöiden taholta väheksyntää kouluttamisesta sekä metsästysominaisuuksien periytymisestä, mutta jokainen metsästäjä, joka on nähnyt hyvin koulutetun, iloisen ja tarmokkaan koiran työskentelyä, haluaa omistaa sellaisen. Onhan metsästys tänä päivänä vapaa-ajan viettoa ja seurustelua hyvien jahtikavereiden kesken ja tällöin on tärkeää, että koirat toimivat hyvin eikä niitä tarvitse enää metsällä kouluttaa, puhumattakaan kovasta huutamisesta ja räyhäämisestä, josta jahti-ilmapiiri varmasti kärsii. Eli väite, että sellaiset henkilöt, jotka kilpailevat koirillaan, tarvitsevat parempia tai paremmin koulutettuja koiria kuin tavalliset metsästäjät, on typerä.

Tuomo Kotasaari
Kennel Snow Wood

Sanan selitys:
Dami (=dummy)
Pehmeä noutoesine. Käytetään riistaeläimen korvikkeena noutavan koiran koulutuksessa. (Koiranomistajan sanakirja)
Dami on kankaalla (tai nahalla) päällystetty pitkulainen mm. purua melko lailla täyteen tupattu pussi. Se on tehty niin hyvin, että kestää koiran melko rajuakin käsittelyä. Toiseen päähän on kankaaseen valmistettu reikä, jossa on kantamista helpottava narunpätkä. Dameja on eri kokoisia ja eri painoisia eri tasoiseen koulutukseen ja mm. pennuille oma pienehkö pentudaminsa

Metsästyskoe | Metsästyskoetuomarit | MEJÄ-koe | TOKO | Agility

---