Metsästyskoirien jäljestämiskoe eli MEJÄ

 

 

Hirvieläinkolarit ovat hyvin tavallisia Suomessa, vaikka hirvi- ja peurakantoja koitetaankin pitää kurissa metsästyksen avulla. Usein haavoittunut eläin nousee vielä kolaripaikalta jaloilleen ja pakenee metsään huolimatta siitä, että sillä saattaa olla jopa jalka poikki tai kuolemaan johtavia haavoja. Metsästyslaissakin löytyy maininta haavoittuneen eläimen mahdollisimman nopeasta lopettamisesta, näin säästetään eläintä jopa päiväkausien kärsimykseltä. Jäljestämiskokeet onkin suunniteltu mittaamaan koiran taitoa jäljestää haavoittunutta hirvieläintä, monia jälkivalioita käytetään korvaamattomana apuna käytännön jäljestyksessä.

Kokeissa on kaksi luokkaa: AVOIN LUOKKA (AVO) ja VOITTAJALUOKKA (VOI), joka on tarkoitettu kaksi kertaa avoimen luokan ensimmäisen palkinnon saavuttaneille. Koiran saatua kolme voittajaluokan ensimmäistä palkintoa sille voi anoa Suomen Jäljestämisvalion (FIN JVA) arvoa, jos sillä on näyttelystä laatuarvostelusta( vähintään) maininta hyvä rotunsa edustaja. Jäljestämiskokeisiin saavat osallistua kaikki Suomen Kennelliiton rekisteröidyt koirat, jotka ovat terveitä, rokotettu, tunnistusmerkitty ja täyttävät dopingohjeet. Lisäksi voittajaluokan koiralla tulee olla näyttelytulos. Äitiysloman ja juoksun aikana ei koira saa osallistua kokeeseen.

Virallisissa kokeissa yleensä lauantai-päivänä mennään tekemään jäljet metsään pareittan. Ensimmäisellä kerralla suunnistetaan ja merkataan jälki sekä krepeillä että piilomerkein, toisella kerralla kuljetaan sienen kanssa ja poistetaan avomerkit. Koepaikalta saadaan kaikki tarvittavat välineet aina kartoista merkkeihin, varaa itse mukaan vain reipas mieli ja säähän sopivat varusteet. Etukäteen ei ole välttämätöntä osata tehdä jälkiä tai suunnistaa, kunhan muistaa kertoa kokemattomuudestaan kokeen järjestäjille niin pääsee yleensä kokeneemman parin kanssa metsään kulkemaan ja uutta oppimaan. JÄLJET tehdään lumettomalle maalle ja mikäli mahdollista riistarikkaaseen maastoon, hyviä maastoja ovat esimerkiksi kangasmetsä, kuusikko ja mäntymetsä. Jälki voi mainiosti kulkea osan matkaa hakkuualuella, luonnonniityllä, tiheikössä, taimikossa, kuljettavalla suolla, heinikossa, polulla tai mieluummin polun yli. Maalaisjärjen käyttö on sallittua jälkien teossa, eikä jälkeä ole syytä sijoittaa louhikkoon, jyrkänteille, laajoille kallioalueille, riistan pesimispaikoille eikä pellolle. Myöskään jäte-tai lantakasoihin, pintakuorittuun maastoon eikä yleisille liikennöidyille teille jälkeä tulisi tehdä, ja jyrkkäreunaiset isot ojat sekä aidat on syytä kiertää.

MEJÄ-säännöt kertovat seuraavaa jälkien sijoittamista metsään. Jäljen tekeminen aloitetaan aikaisintaan 60 methin päässä liikennöidystä tiestä, myöskään jälki tai kaato ei saa tulla sitä lähemmäksi tietä. Jälkien välinen etäisyys on vähintään 200 m, yhtä suuri hajurako tulisi jättää myös asumuksiin: naapurin isäntä ei luultavasti osaa arvostaa pihansa poikki kulkevaa parivaljakkoa verisine sienineen. Jäljen lähdön tai kaadon ja kulmien välinen etäisyys toisistaan tulee olla vähintään 150 m.

Monen on vaikea seurata noin kilomethin pituisen jäljen mutkittelua metsässä, jollei sitä ole merkitty lainkaan. Kokeneemmat eräkävijät kirjoittavat ns. nuotteja jäljestä, toisin sanoen merkkaavat paperille mitä maastomerkkejä (isoja kiviä, kaatuneita puunrunkoja, aukioita yms) matkan varrella on. Yleensä jäljet merkataan lisäksi piilomerkein , jotka ovat saaneet nimensä siitä etteivät ne näy jäljen kulkusuuntaan. Usein ne ovat puiden taakse kiinnitettyjä pahvinpaloja tai hintalappuja (joskus koko metsä näyttää olevan tarjouksessa tai uutuus-tuotteita!), myös luonnon omia merkkejä kannattaa käyttää hyödyksi. Erittäin vaikeissa maastokohdissa saavat avomerkit (krepit) hieman näkyä kokeessakin, suositeltavampaa on kuitenkin aina käyttää vain piilomerkkejä ja luonnon omia merkkejä.

Jälki veritetään naudan tai hirvieläimen verellä kostutella sienellä, ennen veren kaatamista sieneen kannattaa sieni kastella vedessä. Veri jaetaan tasaisesti koko jäljelle. Makuulta, lähdöstä ja kaadolta rikotaan pinta noin 30cm x 30cm alueelta ja niihin pirskotetaan verta. Kaatona käytetään hirven tai peuran sorkkaa. Käytännön jäljestyksessähän jäljen päästä pitäisi löytyä haavoittunut hirvieläin.


AVOIMEN LUOKAN (AVO) JÄLKI

  • jäljen pituus on 900-1000 m
  • kaksi suorakulmaista mutkaa
  • kaksi haavoitetun riistaeläimen makuupaikkaa kulmiin
  • verta 1/3 litraa, ikä vähintään 12 tuntia

VOITTAJALUOKAN (VOI) JÄLKI

  • jäljen pituus 1200-1400 m
  • kolme suorakulmaista mutkaa, joista yhdellä veretön katkos kaavion mukaan, katkos vähintään 300 m ennen kaatoa
  • neljä haavoitetun riistaeläimen makuupaikkaa jäljen suorilla osuuksilla, yksi kullakin suoralla vähintään 50m kulmasta/lähdöstä/kaadosta
  • verta 1/3 litraa, jäljen ikä vähintään 18 tuntia
  • suositellaan että osuudet ovat eripituisia

 

KOESUORITUS

Koepaikalle kannattaa saapua ajoissa, yleensä paikanpäällä tarjoillaan aamiasta ja ennen kokeen alkua tarkastetaan myös rekisteri- ja rokotustodistukset sekä tunnistusmerkinnät. Koe alkaa ylituomarin puheella, jonka aikana käydään vielä läpi koesäännöt lyhykäisyydessään, kerrotaan miten maastoihin mennään ja tarjotaan tilaisuus kysymyksiin. Kokeessa jokaiselle koiralle on tehty oma jälki, ja aamulla arpa ratkaisee, minkä jäljen kukin koira suorittaa kokeessa. Varsinainen koe alkaa laukauksensietotestillä, jossa koirat kytketään 6 methin jälkinaruun ja ohjaajat poistuvat 10 methin päähän nelijalkaisista tovereistaan antamatta mitään käskyä. Laukaus ammutaan haulikolla noin 25 methin päästä. Koira ei saa osoittaa arkuutta eikä hermostua ylettömästi laukauksesta, jos näin ikävästi kuitenkin tapahtuu, ei koira pääse jäljestämään.

Jäljestäminen tapahtuu 6 methin pituisessa jälkinarussa. Ohjaajan tehtävä on alussa näyttää jäljen alku ja opastaa koiraa jäljestämisen alkuun krepeillä merkatun alun 10 methin verran. Sen jälkeen koiralle tulisi antaa rauha työskennellä itsenäisesti ilman ylimääräisiä käskyjä remmin mitan päässä. Monesti springerspanielit kulkevat jäljestäessäänkin loivaa siksakkuviota, ja silloin on erityisen tärkeätä, että ohjaaja antaa koiralle vapauden työskennellä remmin mitan päässä eikä keri narua kouraansa. Koiran poistuessa jäljeltä koiran ohjaajan on annettava koiran vapaasti työskennellä jäljen uudelleen löytämiseksi. Koira saa etsiä kadottamaansa jälkeä enintään 3 minuuttia. Koiralla katsotaan olevan hukka jos se poistuu jäljeltä osoittamatta halua palata sille takaisin ja tuomari toteaa, ettei koira pysty löytämään jälkeä uudelleen. Myöskin paalujäljen kulkeminen tai paikalla puurtaminen lasketaan hukaksi. Jäljestämisaika on enintään 45 minuuttia, tuomarilla on oikeus harkintansa mukaan keskeyttää koe jo aikaisemmin, jos hän katsoo ettei koira kykene selvittämään jälkeä säädetyssä ajassa. Koe keskeytetään myös tuomarin todetessa ettei koiralla ole enää edellytyksiä saada palkintoa tai koiralle tuomitaan kolmas hukka. Myös koiran ohjaajalla on oikeus keskeyttää koesuoritus, mutta hänen tulee ilmoittaa keskeytyksen syy tuomarille (esimerkiksi ampiaisen tai käärmeen pistos). Koiran tulisi merkitä makaukset, jokainen koira tekee sen omalla tavallaan, monet haistelevat tarkasti, kun taas jotkut urokset jopa pissaavat makaukselle Koiran tulee omatoimisesti osoittaa kaato, useimmiten spanieli noulee ja tökkii kaatoa kuonollaan tai ottaa sorkan suuhunsa ja tuo sen ylpeänä ohjaajalle. Kaatoa raatelevaa koiraa ei palkita, pisteitä ei tästä osasuorituksesta tule myöskään silloin, jos koira kulkee kaadon ohi tai pelkää mättäällä rötköttävää sorkkaa. Koiraa saa kiittää onnistuneesta suorituksesta vasta tuomarin annettua luvan, sitä ennen ohjaajan pitäisi malttaa mielensä ja antaa koiran touhuta itsekseen.

Oppaalla on todella tärkeä tehtävä kokeessa, hänen tulisi osata kertoa mistä heidän parinsa tekemä jälki alkaa ja miten se mutkittelee metsässä, oppaan tehtäviin kuuluu myös makausten ja kaadon paikkojen ilmoittaminen etukäteen tuomarille. Hän kuljettaa kaadon muovipussissa jäljen päähän ja jäljestyksen loputtua seuraavan jäljen oppaalle. Koesuorituksen päätyttyä oppaan tehtäviin kuuluu jäljen purkaminen eli merkkien poistaminen metsästä.

KOKEEN ARVOSTELUPERUSTEET

Kokeen maksimipistemäärä on 50. Arvosteltavat asiat ovat:
a) jäljestämishalukkuus 0-6 p
b) jäljestämisvarmuus 0-12 p
c) työskentelyn etenevyys 0-10 p
d) lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky 0-14 p
e) käyttäytyminen kaadolla 0-3 p
d) yleivaikutelma 0-5 p
yhteensä 0-50 p

Saadakseen ensimmäisen palkinnon koiran kokonaissuorituksen on oltava erittäin hyvä. Erinomaista jälkityöskentelyä on, kun koira on halukas ja varma (= työskentelee itsenäisesti ja innokkaasti) sekä etenee reipasta kävelyvauhtia, merkkaa makaukset ja osoittaa kaadon. Koiralle ei siis saa tulla yhtään hukkaa (= tuomari joutuu osoittamaan koiralle jäljen), ohjaaja ei saa auttaa koiraa sääntöjen vastaisesti eikä jälki saa olla liian lyhyt. Koiran työskentely ei saa olla puurtavaa ja sen tulee mennä oma-aloitteisesti kaadolle ja osoittaa se selvästi, aikaa koesuoritukseen saa käyttää enintään 45 minuuttia.

Tuloksesta huolimatta päivän päätteeksi kokoonnutaan takaisin majalle syömään ja saunomaan sekä puhumaan koirista ja päivästä. Toisinaan koepaikalle tuomari saattaa tuoda monisteita jälkikoiran opetuksesta tai suunnistamisesta, joskus on paikalla ihmisiä, jotka osaavat puhua esimerkiksi koiran ensiavusta metsässä. Lopuksi tuomarit lukevat kaikkien koirien arvostelut, parhaat palkitaan ja usein myös tuomarit neuvovat mitä ja kuinka tulevaisuudessa kannattaa harjoitella. Maha täynnä hyvää ruokaa, saunan raikkaana ja tyytyväisenä reippaan ulkoilmassa vietetyn päivän jälkeen onkin hyvä lähteä kotiin päin ajamaan.


Tässä tekstissä on koesäännöt esitelty vain pääpiirteissään, jos kuitenkin kiinnostuksesi heräsi, täydelliset säännöt voi tilata Suomen Kennelliitosta muutaman euron hintaan.

Tiina Janka