Walesinspringerspanieleilla esiintyviä sairauksia

PEVISA-ohjelmaan sisälletyt sairaudet

HD (hip dysplasia), lonkkanivelen kasvuhäiriö

HD eli lonkkanivelen kasvuhäiriö on monilla koiraroduilla esiintyvä periytyvä sairaus, joka pahimmillaan saattaa aiheuttaa kipua ja invalidisoida koiran. Lonkkanivelen kasvuhäiriössä lonkkanivelen nivelmalja on synnynnäisesti liian matala. Reisiluun päähän voi tulla nivelrikkomuutoksia dysplasia-asteesta riippuen. Sairaus periytyy polygeenisesti, eli sen ilmenemiseen vaikuttavat useat geenit. Lisäksi ruokinnalla ja ympäristötekijöillä on vaikutusta dysplasian vaikeusasteeseen. Perinnöllisyysastetta on tutkittu useaan kertaan ja sen on todettu tutkimuksesta riippuen olevan jotain 10-60% välillä.
Vaikka walesinspringerspanieli ei ole mikään suurikokoinen koira, voi lonkkanivelen kasvuhäiriö vaikeuttaa koiran elämää ja aiheuttaa kipuja. Terveyskyselyssä oireilevia lonkkia oli kahdeksalla yksilöllä 134 vastauksen joukosta (6% vastanneista). Näistä kolmea koiraa ei oltu röntgenkuvattu, joten ”diagnoosi” oli ilmeisesti omistajan itsensä tekemä. Yksi oli kuvattu D-lonkkaiseksi, kaksi C-lonkkaiseksi ja yksi AC-lonkkaiseksi. Yhdellä oli eläinlääkärin epävirallinen lausunto C-lonkista. Ontumista voivat toki aiheuttaa myös erilaiset venähdykset ja revähdykset sekä polviongelmat.

Silmäsairaudet

Kokonaisuutena silmäsairaudet ovat harvinaisia walesinspringerspanieleilla. Rodulla on kuitenkin muutamia silmätutkimuksissa harvakseltaan löytyviä sairauksia:

HC – perinnöllinen kaihi (Hereditary Cataracta)
HC on mykiön samentuma, katarakta. Perinnöllinen kaihi saattaa olla joko osittainen tai täydellinen. Se esiintyy usein molemmissa silmissä yhtä aikaa ja on etenevä. Samentuman sijaintia kuvataan sanoilla takapolaarinen, etu- tai takakortikaalinen (kuorikerroksessa), etupuolinen y-saumakatarakta, nukleaarinen (linssin ytimessä) tai totaalinen. Useimmat perinnölliset kaihimuodot periytyvät resessivisesti. Kaihiin ei ole olemassa lääkehoitoa. Suomessa on todettu viime vuosina 2 HC tapausta, aikaisempia tapauksia on muutamia.

PRA – verkkokalvon etenevä surkastuminen (Progressive Retinal Atrophy)
PRA:ssa koiran verkkokalvo ja sen näkösolut kuihtuvat vähitellen. Tämä johtaa väistämättä sokeutumiseen. Näön heikkeneminen alkaa näkyä yleensä 4-6 vuoden iässä aluksi hämärässä ja pimeässä. Sairauden etenemistä ei voi estää. Periytyminen on resessiivistä eli sairaan koiran molemmat vanhemmat ovat kantajia.Suomessa on todettu vain kaksi PRA tapausta.

RD – verkkokalvon kasvuhäiriö (Retinal Dysplasia)
RD on synnynnäinen verkkokalvovika, jota esiintyy eri asteisena. MRD, eli multifokaalinen RD, jossa koiran verkkokalvolla on yksi tai useampia poimuja. Tämä ei yleensä vaikuta koiran näkökykyyn. GRD, geograafinen RD, jossa verkkokalvolla on laajempi poimujen ja verkkokalvon ohentumien kertymä. Tällä voi olla vaikutusta koiran näkökykyyn. RD:n pahin muoto on TRD, eli totaali RD, jossa koiran verkkokalvo on täydellisesti irronnut ja koira on sokea. RD periytyy resessivisesti. Periytyvyyden mekanismeja ei ole vielä pystytty kokonaan selvittämään, mutta tämän hetkisen käsityksen mukaan MRD ei olisi geneettisesti samaa kuin vakavammat muodot. Suomessa on todettu viime vuosikymmeninä seitsemän MRD tapausta ja yksi GRD. Ruotsissa on viisi MRD löydöstä.

Glaukooma – silmänpainetauti
Silmän nestekierto tapahtuu väri- ja sarveiskalvon yhtymäkohdassa olevan filtraatiokulman kautta. Glaukoomassa eli viherkaihissa silmän paine kohoaa, kun neste ei jostain syystä pääse kiertämään normaalisti. Sairauden on todettu olevan perinnöllistä tai jonkin muun syyn aiheuttamaa. Nykyään on mahdollista tutkituttaa koiran kammiokulmat goniolinssillä. Tässä gonioskopiassa voidaan todeta kammiokulmien muutokset (ahtaus, dysplasia). Kulmien ahtaus voi olla merkki tulevasta sairastumisesta. On syytä välttää tällaisien koirien yhdistämistä jalostuksessa. Glaukoomaan sairastuneita walesinspringerspanieleita on jalostustoimikunnan tiedossa Suomessa muutamia tapauksia. Gonioskopia tutkimuksia on tehty usealle koiralle, näistä suurimmalla osalla virtauskulmat ovat olleet normaaleja. Muutamassa tapauksessa virtauskulmissa on todettu muutoksia. Ruotsissa on muutamia glaukooma tapauksia. Iso-Britanniassa on tehty tutkimus vuonna 1996, jolloin yli sadalle walesinspringerspanielille tehtiin gonioskopia-tutkimus. Tässä yksilöiltä löydettiin muutoksia kammiokulmien virtauksessa ja todettiin, että rodulla on perinnöllinen taipumus sairastua glaukoomaan.

Cilia aberranta, ektooppinen cilia, distiachis – silmäripsien epänormaali kasvu
Sairaudessa luomen sisäpintaan kasvaa ylimääräisiä karvoja, jotka saattavat hangata sarveiskalvoa ja aiheuttaa silmävuotoa, silmän aristelua ja sarveiskalvohaavaumia. Karvat voivat olla niin pehmeitä, ettei niistä ole haittaa koiralle. Toisinaan on tarpeen poistaa ylimääräiset karvat nyppimällä, polttamalla tai kirurgisesti. Walesinspringerspanieleilla tätä vaivaa näyttäisi olevan jonkin verran. Vuosina 2000-2010 syntyneistä silmätarkastetuista koirista löytyi 68 distiachis ja/tai ektooppinen cilia tapausta eli niitä löytyi noin kymmeneltä prosentilta tutkituista. Lisäksi 49 koiraa sai diagnoosin määrittelemättömiä ylimääräisiä ripisiä/karvoja eli yhteensä silmäripsien epänormaalia kasvua todettiin noin 17 prosentilla tutkituista koirista. Ylimääräisiä karvoja silmissä ei kuitenkaan aina mainita tutkimustuloksissa eli niitäkin voi olla vielä suuremmalla osalla koirista. Distiachis on periytyvää. Periytymistapaa ei tiedetä, mutta sairauden lisääntymisen takia on jalostustoimikunta päättänyt suositella, että kahta distiachis/ektooppinen cilia-sairasta koiraa ei yhdistettäisi.

Entropion/entropium – silmäluomen reunan sisäänkääntyminen
Entropion eli luomenreunan sisäänkääntymä ärsyttää silmää ja vahingoittaa usein sarveiskalvoa. Useimmiten vika esiintyy alaluomen ulkoreunassa. Muutokset alkavat jo varhain pentuiässä. Entropionia hoidetaan leikkaamalla. Entropion periytyy polygeenisesti. Koiraa, jolla on todettu entropion, ei suositella käytettäväksi jalostukseen. Walesinspringerspanieleilla on virallisissa silmätarkastuksissa todettu 2000-luvulla syntyneillä koirilla kymmenen entropion-tapausta ja kahdeksan epäilyttäväa tapausta.

Ektropion/ektropium – silmäluomen uloskääntyminen
Ektropionissa silmäluomi kääntyy ulospäin. Tästä aiheutuu ärsytystä silmien limakalvoille ja sarveiskalvolle. Monilla roduilla usein samalla koiralla on todettu sekä entropion että ektropion. Tässäkin leikkaushoito on mahdollinen. Suomessa 2000-luvulla syntyneillä waleseilla on löydetty kaksi tapausta.

PPM – synnynnäinen iiriksen kehityshäiriö (Membrana Pupillaris Persistens)
PPM on synnynnäinen silmän värikalvon kehityshäiriö, jossa pupilliaukon avautuminen ei ole ollut täydellistä vaan värikalvolta lähtee rihmoja joko linssiin, sarveiskalvoon tai toiseen kohtaan värikalvoa. Koiran näkökyky on yleensä normaali, joskin joillakin roduilla sairaus on koiran näkökykyä haittaava. Periytyvyyttä ei ole pystytty määrittelemään. Suomessa walesinspringerspanieleilla on muutamia PPM löydöksiä ja tulkinnanvaraisia tapauksia on useita. Jalostustoimikunnan tiedossa ei ole kuitenkaan tapauksia, joissa PPM vaikuttaisi näkökykyyn.

Muu morbi organorum lacrimalium – kyynelrauhasen ja/tai –kanavan sairaus
Suomessa on todettu esiintyvän harvinaisena mm. puuttuvia kyynelkanavia. Periytyvyyttä ei tunneta.

Muut Suomessa todetut merkittävät sairaudet

Yleisesti ottaen walesinspringerspanieli on melko terve rotu. Muista rodulla esiintyvistä sairauksista on vuosien mittaan raportoitu jalostustoimikunnalle. Lisäksi tietoa on kerätty kesäkuussa 2007 julkaistulla terveyskyselyllä, joka toteutettiin Springerspanielit ry:n internetsivuston kautta. Todellisuudessa sairauksia ilmenee varmasti enemmän, koska kaikista sairastapauksista ei ilmoiteta ja terveyskyselyyn vastasi vain murto-osa walesinspringerspanieleiden omistajista.

Epilepsia

Epilepsia on aivojen toiminnan häiriö, joka ilmenee säännöllisesti toistuvina kouristuskohtauksina. Epilepsian perinnöllisestä muodosta käytetään nimitystä idiopaattinen epilepsia. Tällöin kohtaukset alkavat ilman mitään selvää syytä. Idiopaattinen epilepsia puhkeaa tavallisesti koiralla ennen neljän vuoden ikää. Eläinlääkärin diagnoosi perustuu poissulkemiseen, eli koirasta tutkitaan kaikki mahdolliset kohtauksia aiheuttavat syyt, ja jos mitään ei löydy, on diagnoosi idiopaattinen epilepsia. Jos kohtauksia tulee usein, ne ovat vaikeita ja ne vammauttavat koiraa on syytä aloittaa lääkitys. Epilepsialääkitys on yleensä elinikäinen. Epilepsian periytyvyyttä on yritetty selvittää monilla roduilla. Periytyvyyden arvioidaan olevan monesta geenistä riippuvaa ja resessiivistä. Yleisohjeet jalostukseen ovat seuraavat; epilepsiaa sairastavaa ei tule käyttää ollenkaan, epileptisen jälkeläisen jättänyttä yhdistelmää ei tule toistaa ja epileptikon täyssisarusten käyttö ei ole suositeltavaa.

Walesinspringerspanieleilla esiintyy perinnöllistä epilepsiaa. Rodun kotimaassa Iso-Britanniassa sekä Hollannissa on kerätty tietoa sairastuneista yksilöistä ja Welsh Springer Spaniel Club pitää yllä julkista listaa näitä tuottaneista yhdistelmistä. Iso-Britanniassa Animal Health Trust on kerännyt useamman vuoden ajan DNA-näytteitä epilepsiaan sairastuneista koirista ja näiden sukulaisista. Tutkimuksessa yritetään selvittää epilepsian periytymismekanismia walesinspringerspanielilla. Tämä mahdollistaisi DNA-testin kehittämisen, jolla mahdolliset kantajat voitaisiin selvittää. Toinen vastaavanlainen tutkimus on käynnissä Yhdysvalloissa, Minnesotan yliopistossa. Myös tri Malcolm Willis on tutkinut englantilaisten ja hollantilaisten walesien epilepsiaa. Ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu useampien urosten kuin narttujen sairastuvan epilepsiaan. Walesinspringereillä epilepsia alkaa tyypillisesti jo nuorella iällä (yleensä 1-2,5 vuoden iässä) ja on hankalasti hoidettavissa. Alustavien tutkimusten mukaan epilepsia näyttäisi periytyvän kahden geeniparin kautta, joista toinen on autosomaalinen ja toinen sukupuoleen sidonnainen. Sairauden yksinkertaiseen periytymiseen rodussa viittaa myös se, että sairastuneiden koirien viiden polven sukutaulusta laskettu sisäsiitosaste oli keskimäärin 3,14% eli varsin korkea. Suomessa on jalostustoimikunnan tietoon ilmoitettu kolmisenkymmentä epilepsiaan sairastunutta yksilöä. Useimmilla sairastuneilla on käytössä lääkitys ja monet reagoivat lääkitykseen hyvin. On kuitenkin muutamia tapauksia, joissa lääkitykselläkään ei ole saatu aikaan toivottuja vaikutuksia ja on jouduttu päätymään jopa koiran lopetukseen. Avoimuutta kasvattajien ja koiran omistajien taholta toivottaisiin lisää, jotta kaikista sairastuneista saataisiin tieto. Näin pystymme paremmin jalostusvalinnoilla kitkemään tätä ikävää sairautta pois.

 Suomessa koirien geenitutkimukseen kaivattaisiin noin 20-30 sairaan koiran verinäytteet, jotta tutkimusryhmä voisi aloittaa epilepsiageenin etsimisen näytteistä. Ruotsissa epilepsian ei koeta olevan suuri ongelma rodussa. Vuonna 2003 tehdyssä terveyskyselyssä epilepsiaa sairastavia oli 3 % vastanneista. Hollannissa vuoden 1984 tutkimuksissa todettiin jopa 3% kannasta sairastuvan epilepsiaan, ja tällöin kantajia olisi peräti 28% kannasta, mikäli epilepsia rodulla periytyisi yhden geeniparin kautta resessiivisesti. Epilepsia on edelleen Hollannin walesinspringerijalostuksen suurimpia haasteita.
Toivoisimme mahdollisimman monen walesinspringerspanielin omistajan antavan verinäytteen myös Hannes Lohen-geenitutkimukseen, jotta tulevaisuudessa saattaisimme geenitestien avulla päästä eteenpäin epilepsian ja autoimmuunitautien vastustamisessa jalostuksen keinoin.

Terveyskyselyyn vastaaminen antaa tärkeätä tieoa rodun kasvattajille koirien sairauksista ja yleisestä terveystilanteesta. Myös perusterveistä 2-, 5- ja 10-vuotiaista walesinspringerspanieleista olisi tärkeä saada tietoa.

Hypotyreoosi, kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen muodostuu kahdesta osasta, jotka sijaitsevat koiran kaulalla henkitorven molemmin puolin. Kilpirauhasella on tärkeä tehtävä aineenvaihdunnassa. Se muodostaa tyroksiini (T4)-nimistä hormonia, joka on tarpeen normaalille aineenvaihdunnalle. Aivolisäke säätelee kilpirauhasen toimintaa. Jos kilpirauhanen toimii vajaasti erittää aivolisäke TSH-hormonia, joka ohjaa rauhasta tuottamaan lisää omia hormonejaan. Hypotyreoosi on tavallinen hormonihäiriö keski-ikäisillä ja vanhoilla koirilla. Yleensä sairaudessa on kyse tyroksiinin puutteellisesta tuotannosta ja erityksestä. Kilpirauhasen vajaatoiminta johtuu useimmiten (95 % tapauksista) kilpirauhasesta itsestään. Tavallisin kilpirauhasen vajaatoiminnan syy on autoimmuunityreoidiitti. Tämä johtuu elimistön virheellisestä vasta-ainemuodostuksesta kudoksia kohtaan. Muita syitä ovat idiopaattinen atrofia eli kilpirauhasen korvautuminen rasvakudoksella, kilpirauhasen pahalaatuinen kasvain tai TSH-hormonin puute.

  • lihoaminen ilman lisääntynyttä ruokahalua
  • haluttomuus, tylsyys
  • huono kylmänsietokyky
  • karvapeitteen kuivuus, oheneminen, karvanlähtö
  • ihon pigmentoituminen, paksuuntuminen
  • kiimattomuus
  • hedelmättömyys


Sairauden diagnoosi tehdään kliinisten tutkimusten lisäksi laboratoriotutkimuksilla. Veriseerumista tutkitaan tyroksiini (T4), veren kolesteroli ja TSH arvot. Pelkkä alentunut T4 arvo voi johtua jostain muusta sairaudesta tai lääkityksestä, joten tärkeää on tutkia myös TSH, joka on vajaatoimintaa sairastavalla koiralla kohonnut. Kilpirauhasen vajaatoimintaa voidaan hoitaa synteettisellä kilpirauhasvalmisteella. Sairaus ei tällä parane, joten lääkitys on elinikäinen. Vaikutusta tarkkaillaan mittaamalla säännöllisesti hormonitasot. Autoimmuunityreoidiittissä keho tuottaa tuntemattomasta syystä tyreoglopuliini vasta-ainetta (TgAA), joka tuhoaa kilpirauhasta. Viime vuosina on ollut mahdollista tutkia TgAA koiran verinäytteestä.

Walesinspringerspanielit kuuluvat rotuihin , joilla on perinnöllinen alttius sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan. Periytyvyydestä ei ole tarkkaa tutkimustietoa, mutta ihmisillä tutkimukset ovat osoittaneet alttiuden sairastua perinnölliseksi. Jalostustoimikunnan tiedossa on  kolmisenkymmentä kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastunutta walesinspringerspanielia Suomessa tai ulkomailla tapauksia, joissa ainakin toinen vanhempi on suomalainen. Toimikunta pitää yllä listaa sairastapauksista myös ulkomailta. Parhaiten tietoa on saatu Ruotsista ja Yhdysvalloista, joissa kilpirauhasen vajaatoiminta näyttäisi olevan myös melko yleinen rodussamme. Jalostuksellisessa mielessä kilpirauhasen vajaatoiminta on haasteellinen vastustettava, koska periytymisen mekanismia ei tunneta. On kuitenkin todettu, että huono MHC (Multiple Histocompatability Complex) -kompleksiyhdistelmä voi altistaa yksilön autoimmuuniperäisille sairauksille. Sisäsiitos lisää suuresti riskiä saada samankaltaiset MHC-kompleksiin vaikuttavat geenipaketit ja lisää näin ollen myös lisää todennäköisyyttä sairastua autoimmuunisairauksiin. Tämä yhteys on todettu myös tutkimuksissa.

Autoimmuunisairaudet eivät puhkea itsestään, vaan jonkin stressitekijän täytyy laukausta sairaus. Yleensä ne puhkeavat vasta koiran ollessa aikuisiässä ja joskus ne puhkeavat vasta myöhemmällä iällä. Jalostuksessa tulisi ottaa huomioon erilaiset autoimmuunisairaudet ja allergiat yhtenä ongelmana, koska näiden sairauksien kasaantuminen kertoo etteivät vanhempien jälkeläisilleen jättämät MHC-kompleksit ole olleet yhteensopivia. Tulisi muistaa, että mitä enemmän ja pidempään rodunjalostuksessa on käytetty sisäsiitosta, sitä enemmän rodulla on ongelmia autoimmuunisairauksien kanssa. Autoimmuunisairauteen sairastunutta koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen eikä sairastuneen yksilön vanhempia, sisaruksia tai jälkeläisiä pitäisi enää takaisin risteyttää samoihin taustoihin. Riskisuvuissa jalostuskäytön aloitusta tulisi venyttää 3-4 vuoden ikään saakka. Yksittäisten yksilöiden liikakäyttöä tulisi autoimmuunisairauksia kartettaessa välttää, samoin sisäsiitosta. Nykyään jalostuskoirien TgAA-testaus ja kilpirauhaskokeiden (T4, TSH) ottaminen on mahdollista, mutta ne kertovat vain koiran sen hetkisestä terveydentilasta.

Muut autoimmuunisairaudet

Autoimmuunisairauksien huomioon ottamisesta jalostuksessa ja periytyvyydestä löytyy lisätietoa edellisessä kappaleessa. Allergiat ovat yhtä lailla yhteydessä immuunipuolustuksen vääränlaiseen toimintaan.

Addisonin tauti
johtuu lisämunuaiskuoren tuhoutumisesta tai toimimattomuudesta. Taudin keskeiset oireet johtuvat hormonipuutoksista, joita on kahdenlaisia; kortisolin eli glukokortikoidien sekä suolatasapainoa säätelevien ns. mineralokortikoidien vaje.  Tavallisimmin taudin taustalla on elimistön tuntemattomasta syystä käynnistämä vastaainereaktio, joka tuhoaa lisämunuaisen rakenteita. Suomessa on walesinspringerspanieleilla jalostustoimikunnan tiedossa viisi tauti – tapausta, joten sairaus on harvinainen. Perinnöllisyyden mekanismit vaihtelevat ilmeisesti rotujen välillä. Sairastunutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

Autoimmuunihemolyyttinen anemia, AIHA.
Sairaudessa elimistö muodostaa vasta-aineita punasoluille. Tämä voi saada aikaan punasolujen yleisen hajoamisen, jonka seurauksena on vakava anemia. Tauti voidaan todeta verinäytteestä. Hoitona käytetään kortisonia ja solusalpaajia. Ennuste on vaihteleva; osa sairastuneista paranee ja osa menehtyy. Suomessa on walesinspringerspanieleilla ilmoitettu yksi AIHA-tapaus.

Sebaceous Adenitis (SA) – ihosairaus
 johtaa pahimmillaan ihon talirauhasten tulehtumiseen ja tuhoutumiseen. Oireina on tavallisesti karvanlähtö, karvan laadun muuttuminen, ihon paksuuntuminen, ihotulehdukset ja karvattomat läiskät. SA:han ei ole parantavaa hoitoa, mutta koiran olotilaa voidaan parantaa erilaisilla hoidoilla. Esimerkiksi isovillakoirilla ja akitoilla SA on perinnöllinen sairaus. Suomessa on raportoitu yksi SA-sairas walesinspringerspanieli. Sairastunutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

Trombosytopenia – verihiutalekato
Primaari trombosytopenia on sairaus, jossa elimistö muodostaa vasta-aineita omia verihiutaleita vastaan ja aiheuttaa siten verihiutaleiden määrän vähenemisen. Oireina ovat pistemäiset ja mustelmatyyppiset verenvuodot iholla ja limakalvoilla, nenäverenvuodot, verta oksennuksessa tai ulosteessa, verta virtsassa, vaaleat limakalvot, apaattisuus, heikkous ja hengenahdistus. Yksittäisiä tapauksia on raportoitu Suomesta, Ruotsista ja muualta.

SLE – systeeminen lupus erythematosus
SLE on autoimmuunisairaus, jossa oma immuunijärjestelmä muodostaa vasta-aineita omien solujen osaa, solutumaa vastaan. Oireina ovat useimmiten moniniveltulehdus, iho-oireet, monilihastulehdus, munuaissairaus, anemia, trombosytopenia ja leukopenia. SLE-sairautta ei pystytä parantamaan, ainoastaan oireita helpottamaan. Ennuste on vaihteleva. Ruotsin RASprojekti ohjelmassa sairaus mainitaan, joten yksittäisiä tapauksia löytyy. Suomessa löytyy ainakin yksi tiedossa oleva tapaus.

Pannikuliitti
on autoimmuunisairaus, jossa ihonalaiset rasvakudokset tulehtuvat. On mainittu Ruotsin RASprojektissa.

Ihosairaudet, allergiat ja atopia
Allergiassa koiran kehon oma puolustusmekanismi reagoi epänormaalilla tavalla elinympäristön normaaleille aineille. Tällaisia voivat olla huonepöly, siitepöly tai erilaiset ruoka-aineet. Näitä kutsutaan allergeeneiksi. Atopia on yksilön yliherkkyyttä normaalisti harmittomille aineille. Atopiaoireet puhkeavat yleensä 1-3 vuoden iässä. Pääoireena on kutina, joka näkyy raapimisena, nuolemisena ja puremisena. Yleensä ihon tulehdusoireet koira saa aikaan vaurioittamalla itse näin ihoaan. Toistuvat korvatulehdukset voivat myös olla oire atopiasta. Atopian diagnosointi perustuu koiran oireisiin, tutkimustuloksiin ja allergiatesteihin. Allergeenejä on yleensä mahdoton täysin välttää, joten käytetään oireiden mukaista hoitoa. Oireita voidaan helpottaa mm. kortisoni- ja antihistamiinivalmisteilla, iholle paikallisesti laitettavilla voiteilla tai lääkeshampoilla. Ns. siedätyshoito voi olla myös mahdollista, jos allergeeni saadaan selville. Ruoka-aineallergiassa oireet ovat hyvin samanlaisia kuin atopiassa. Lisäksi voi olla myös suolisto-oireita, ripulia tai oksentelua. Ruoka-aineallergian paras toteamistapa on eliminaatiodieetti. Aluksi ruokavalio pidetään hyvin yksinkertaisena ja vähitellen siihen lisätään ainesosia, ja oireita tarkkaillaan koko ajan. Ensisijaisena hoitona on tietenkin allergiaoireita aiheuttavien ruoka-aineiden välttäminen. Herkkyys sairastua atopiaan on perinnöllistä. Myös ympäristötekijöillä on vaikutus sairastumiseen. Periytymisen mekanismia ei tunneta. Allergista tai atooppista koiraa ei suositella käytettävän jalostukseen.

Walesinspringerspanieleilla atopiaa ja allergioita esiintyy saman verran kuin muillakin koiraroduilla, terveyskyselyyn vuonna 2007 vastanneista niitä esiintyi 16%:lla. Terveyskyselyn perusteella erilaiset iho-ongelmat ovat varsin yleisiä. Ulkokorvantulehduksia esiintyy myös yleisesti: terveyskyselyyn vastanneiden koirilla peräti 51%:lla oli ollut vähintään yksi korvatulehdus, 38%:lla vastanneista korvatulehduksia oli ollut kaksi tai useampia. Toistuvat tulehdukset olivat usein hiivan aiheuttamia ja saattoivat liittyä allergioihin. Walesinspringerspanielilla korvalehden muoto altistaa tulehduksille. Korvakäytävän ympäristö tulisi pitää puhtaana ja karvattomana, tämä ehkäisee tulehdusten syntymistä. Erilaiset hotspot tyyppiset ihotulehdukset ovat myös tavallisia (20% vastanneista). Näitä esiintyy useimmiten kesäaikaan, kun koirat uivat ja kastuvat säännöllisesti. Iho-ongelmat voivat liittyä myös (diagnosoimattomaan) kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ruotsin terveyskyselyssä iho-ongelmia oli 23%:lla vastanneiden koirista.

PNP – progressiivinen nefropatia
PNP on synnynnäinen munuaisten toimintahäiriö. Munuaisten kuorikerros on hyvin kapea ja siinä on normaalia vähemmän ja huonommin kehittyneitä nefroneita eli erittäviä yksiköitä. Munuaisten puutteellisen toiminnan oireet alkavat yleensä jo hyvin nuorella koiralla. Sairauteen ei ole hoitoa ja se johtaa aina kuolemaan. Periytyvyyden on todettu olevan resessiivistä. Suomessa ainoa jalostustoimikunnalle ilmoitettu PNP-tapaus on 70-luvun lopulta. Ruotsissa on todettu PNP-tapauksia yli kymmenen. Joidenkin näiden sairastuneiden koirien sukutauluista löytyy myös suomalaisia koiria tai Suomessa jalostukseen käytettyjä yksilöitä, joten on syytä seurata tarkasti PNP-tilannetta myös meillä. Sairastuneista tulisi ilmoittaa jalostustoimikunnalle.

Suomessa munuaisvikoihin on ilmoitettu kuolleeksi viisi 2000-luvulla syntynyttä alle viisivuotiasta koiraa. Ei ole selvyyttää, kuinka moni tapauksista johtuu juuri PNP-sairaudesta (kaikista ei ole lähettetty näytettä diagnoosin varmistamiseksi). 

Muut Suomessa tavatut perinnölliseksi luetellut poikkeamat

Sukupuolielinten viat
Piilokiveksisyys eli kryptorkismi tarkoittaa, että täysikasvuisen uroksen toinen tai molemmat kivekset eivät ole kivespussissa, vaan joko vatsaontelossa tai nivuksessa. Tämä periytyy todennäköisesti resessiivisesti usean geenin välityksellä. Piilokiveksisyys ei vaikuta koiran normaaliin elämään. Jalostukseen tällaista urosta ei saa käyttää. Tämä vika on melko yleistä walesinspringerspanieleilla Suomessa. Jalostustoimikunnan tiedossa on 25 pentuetta, jossa on ollut yksi tai useampi piilokiveksinen uros. Urosten steriliteettiä on raportoitu muutamia tapauksia Suomessa vuosien varrella. Joissakin tapauksissa uros ei ole pystynyt saamaan jälkeläisiä ollenkaan ja toisinaan steriliteetti on alkanut vasta vanhemmalla iällä. Syytä ei ole pystytty selvittämään. Nartuilla Suomessa on tiedossa muutamia tapauksia, joissa kiima on ns. hiljainen kiima, eli kaikki kiiman ulkoiset merkit puuttuvat. Tämä hankaloittaa astutuksen oikea-aikaisuutta.

Purentaviat
Walesinspringerspanieleilla esiintyy jonkin verran ylä- tai alapurentaa. Purentaviat ovat perinnöllisiä, eikä tällaista koiraa tulisi käyttää jalostukseen. Hammaspuutokset ovat harvinaisia. Enemmän on raportoitu jalostustoimikunnalle ylimääräisistä hampaista. Purentavikojen ei tiedetä aiheuttaneen ongelmia rodussa koiran jokapäiväiseen elämään.

Napatyrä
Napatyrä johtuu navanseudun vatsanseinämän puutteellisesta sulkeutumisesta. Napatyrä huomataan tavallisesti jo pentuna pehmeänä pattina navan seudulla. Se sisältää useimmiten vain kuroutunutta rasvapitoista vatsakalvoa, jonka takana oleva vatsanseinämän aukko saattaa kasvaa jopa umpeen. Tämäntyyppinen napatyrä ei vaadi leikkaushoitoa. Napatyrää pidetään perinnöllisenä vikana, joka on melko yleinen myös walesinspringerspanieleilla. Jalostustoimikunnan tiedossa olevista napatyristä suurin osa ei ole vaatinut leikkaushoitoa, eivätkä ole häirinneet koiran elämää millään tavalla.

Häntämutka
Häntämutkalla tarkoitetaan lähinnä näkyvän hännän mutkia, jotka johtuvat siitä että häntä taipuu nikamien välistä. Häntämutkan nikamien päät ovat epämuodostuneita ja näin ollen nikamat eivät pysy vastakkain. Häntämutka voi esiintyä myös ainoastaan hännän päässä epämuodostuneena nikamana. Suurin osa nikamamuutoksista näkyy jo pennun luovutusiässä. Walesinspringerspanieleilla esiintyy häntämutkia pentueissa jonkin verran. Joissakin tapauksissa häntä on ollut niin epämuodostunut vastasyntyneellä pennulla, että se on jouduttu amputoimaan. Sen sijaan jalostustoimikunnalla ei ole tiedossa tapauksia, joissa häntämutkaan liittyisi muita nikamamuutoksia esimerkiksi selkärangassa. Joidenkin tutkimusten mukaan periytyminen on resessiivistä. Häntämutkaista koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

Varvasanomalia
Varvasanomaliassa koiran etujalkojen ulommainen varvas sijaitsee ylempänä ja on kooltaan pienempi. Varvasanomalia on perinnöllinen vika ja sairasta koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen. Suomessa jalostustoimikunnan tiedossa on muutamia tapauksia.

Kasvaimet ja syöpä
Walesinspringerspanieleilla erilaatuisia kasvaimia ja syöpiä esiintyy useimmiten vasta vanhoilla koirilla. Muutaman koiran on ilmoitettu kuolleen syöpäkasvainten johdosta jo 3-5-vuotiaina. Kasvaimet ovat  yleinen kuolinsyy vanhuusiällä.