Stressi

Teksti: Kirsi Liikanen, koiraterapeutti

Nykyään puhutaan paljon stressistä; ihmiset kärsivät burn outista, masennuksesta ja jopa erilaisista pelkotiloista. Mutta entäs koirat – voiko koira olla sthessaantunut ja kuinka se ilmenee?

Stressi on luonnon oma mekanismi, jolla on oma tärkeä tehtävänsä. Se on tapahtumasarja joka käynnistyy kun yksilö tarvitsee nopeasti ylimääräistä lihasvoimaa esim. pakenemista, puolustusta tai hyökkäämistä varten. Rotukohtaisia eroja löytyy. Monet metsästys- ja paimenrodut ovat sthessiherkempiä kuin koirat keskimäärin koska niiden työtehtävät vaativat suurta reaktioherkkyyttä ja tarvittaessa räjähtävää voimaa.

Hiukan fysiologiaa

Lisämunuaiset erittävät kortisolia, adrenaliinia ja noradrenaliinia, joita usein kutsutaan stressihormoneiksi. Koiran havaitessa jotain jännittävää tai pelottavaa aivojen sisäosat välittävät viestin lisämunuaisille, jotka vapauttavat ko sthessihormoneita. Verenkiertoon joutuessaan sthessihormonit aiheuttavat sydämen sykkeen voimistumisen. Samalla rasvavarastoista irtoaa vereen rasvaa. Maksa vapauttaa verensokeria ja keuhkot lisäävät tehoaan pumpaten lisähappea vereen. Verenkierto ohjaa nopeasti ravinteikkaan veren lihaksiin, jolloin ruumiinvoima lisääntyy.

Stressikoneiston käynnistäminen on elimistölle kova voimanponnistus. Sen vuoksi useat muut ”vähäpätöisemmät” toiminnat kuten oppimiskyky hetkellisesti lakkaavat. Voimakkaan stressin alaista koiraa on turha yrittää saada reagoimaan käskyihin, houkutuksiin tai pakotteisiin. Se ei kuule eikä ymmärrä sillä hetkellä mitään muuta kuin stressin aiheuttajan, ärsykkeen.

Jatkuva stressi rasittaa elimistöä erityisen paljon ja voi aiheuttaa vakavia sairauksiakin. On esitetty ajatuksia, että monet nykykoirille tutuista sairauksista ja ongelmista, kuten allergiaksi luokitellut iho-ongelmat, lisääntymishäiriöt ja jopa kasvaimet voisivat olla pitkäaikaisen stressin aiheuttamia. Kun tiedämme kuinka kovasti koko elimistö joutuu rasitukselle sthessitilanteessa on se helppo ymmärtää.

Mikä aiheuttaa koiralle stressiä?

- Sukupuolihormonit; urosten testosteroni sekä narttujen esthogeeni, aiheuttavat monille koirille jatkuvia stressioireita. Koira ikään kuin käy jatkuvasti ylikierroksilla. Tyypillisintä hyvin maskuliinisille, ”hyvän sukupuolileiman” omaaville uroksille sekä valeraskauksista kärsiville nartuille. Apu löytyy eläinlääkäriltä!

- Tyroksiinin, eli kilpirauhashormonin, liian alhainen pitoisuus aiheuttaa usein lisääntynyttä sukupuoliviettiä sekä voimakkaita stressioireita. Koira voi myös lihoa ja sen turkinlaatu muuttuu. Käytöksessä voi ilmetä suuriakin muutoksia. Eläinlääkäri voi selvittää tyroksiinipitoisuuden verikokeella.

- Ristiriitatilanteet koiran ympäristössä, suhteessa omistajiin tai lajikumppaneihin on yksi tavallisimpia stressin aiheuttajia. Tähän liittyy myös epävarmuus omasta asemasta lauman sisällä. Useamman koiran perheessä koirat saattavat oireilla tappelemalla keskenään. Tällaisessa tapauksessa syytä ei kannata etsiä ainoastaan ”riitapukarista”, vaan tutkia huolella koko lauman käyttäytymistä ja arvojärjestystä, niin koirien keskinäistä kuin suhteessa omistajiin.

- Johtajuusongelmat. Yllättävän moni koira on onnistunut nappaamaan itselleen laumanjohtajalle kuuluvia oikeuksia ja velvollisuuksia omistajan huomaamatta. Useimmat koirat eivät (yleensä) ota avukseen aggressiivista käytöstä hakiessaan paikkaansa. Jos koira ei koskaan ”kokeile” omistajaansa, luulee omistaja tyytyväisenä olevansa parivaljakon ”pomo”. Moni koira käyttää kuitenkin lempeän itsevaltiaan taktiikkaa: se vaatii rapsutuksia ja huomiota tökkimällä tassullaan ja kuonollaan, se menee mielellään telkkarin eteen seisomaan tai jopa haukkumaan, se vetää hihnassa ja ”määrää” siten tahdin ja suunnan, se juoksee ensimmäisenä vastaanottamaan vieraat, se odottaa malttamattomana – ehkä haukahdellen – ruokaansa eikä mielellään käskystä istu ja odota, sen on vaikea ottaa katsekontaktia, se ”unohtaa” totella käskyjä jne. Laumanjohtajuus on koiralle kuitenkin hyvin stressaavaa, se ei voi ymmärtää miksi omistaja käyttäytyy ristiriitaisesti; välillä antaen kaiken periksi, välillä kovistellen ”kovapäistä” koiraansa. Omistajan tulee ansaita laumanjohtajuus johdonmukaisella, luonnollisella käytöksellä.

- Pakottaminen, väkivaltainen käytös ja liian suuret vaatimukset.

- Uhka ja aggressio.

Jännitys, ilo, innostuminen. Voi olla myös koiralle toistuva, tuttu tilanne, esim. koira oppii että aina kun auto hidastuu metsätiellä se tietää että kohta päästään vapaaksi.

- Liiallinen liikunta ilman aivotyötä - mutta myös liian vähäinen liikunta.

- Riehakkaat ja usein toistuvat leikit, kuten pallon heittely, painiminen, vetoleikit, muiden koirien (varsinkin laumaan kuulumattomien) kanssa telmiminen.

- Puutteet perustarpeissa (tarpeeksi tilaa, seuraa, tekemistä, valoa, ruokaa, vettä, lämpöä jne.)

- Kipu ja sairaudet.

Mistä tiedän onko koirani stressaantunut?

Monet stressioireet ovat sellaisia, joihin olemme jo niin tottuneita että pidämme niitä normaalina käytöksenä. Selityksiä löytyy: ”urokset nyt ovat tuollaisia”, ”tyypillinen belggari” jne. Itse asiassa tietyt sthessioireet ovat joillakin roduilla niin tavallisia, että niitä pidetään asiaan kuuluvina. Totuus on, että koira on koira rodusta riippumatta ja käyttäytyy sen mukaan. Herkkyys altistua stressille ja tapa reagoida siihen on puolestaan voimakkaasti rotukohtaista. Siinä missä esim. setterin stressi ilmenee ylivilkkautena ja yksinolon vaikeutena voi (lievästi yleistäen) papillon merkkailla ja räksyttää vieraille, saksanpaimenkoira muuttua aggressiiviseksi, belggari araksi ja herkkähaukkuiseksi jne.

Tarkkaile mm. seuraavia stressin oireita:

- Fyysisiä oireita ovat: suhteeton suhtautuminen ruokaan (ahneus / kieltäytyminen), karvapeitteen huono kunto (karvanlähtö, hilseily, kutina), korvien raapiminen ja ravistelu, tassujen pureskelu, itsensä nuoleminen ja / tai rapsuttelu, oksentelu, kuolaaminen, löysä vatsa tai ummetus (helpottuu toisinaan ruokamerkkiä vaihtamalla, jolloin kyseessä voi olla yliherkkyys tietyille ruoka-, väri- tai säilöntäaineille. Allergiat puhkeavat usein helposti sthessaantuvilla koirilla)

- Reaktioherkkyys (ovikello), paukkuarkuus, ilotulitusten ja ukkosen pelko

- Eroahdistus, eli koira yksinollessaan haukkuu / ulvoo / tuhoaa kotia / merkkailee virtsalla / ulostaa sisälle.

- Ulkoilessa ”unohtaa” omistajansa, käskyt kaikuvat kuuroille korville, vetää taluttimessa, urokset myös voimakkaasti kiinnostuneita hajuista ja merkkailevat usein

- Vaikea saada pysymään aloillaan, pitkät paikallaistumiset tai –makuut hankalia, ei jaksa seisoa näyttelykehässä

- Huono keskittymiskyky

-Aggresiivinen tai ylenmääräisen riehakas käytös vieraita koiria kohtaan

- Sijaistoiminnot ja rauhoittavien signaalien käyttö

- Harvinaisemmissa, vaikeimmissa tapauksissa myös pakko-oireet, kuten varjojen tai valotäplien metsästäminen, voimakkaat pelkotilat,

Kuinka stressiä voi lievittää ja ennaltaehkäistä?

Ei ole tavoiteltavaa poistaa stressiä kokonaan. Pieni määrä stressiä on tilanteesta riippuen toivottavaa ja parantaa luonnollisella tavalla koiran suorituskykyä. Jatkuvasta pienestä stressistä on koiralle enemmän haittaa kuin harvoin toistuvasta, vaikka hiukan voimakkaammastakin stressitilanteesta (esim. koe, matkustaminen, näyttelyt).

Tutkimusten mukaan jo emon kohdussa kasvavat sikiöt altistuvat stressihormonin vaikutuksille, mikäli emä on stressaantunut. Jo syntyneet pennut sananmukaisesti imevät äidinmaidostaan sthessiä lisäävät hormonit. Toki pentuihin vaikuttaa myös emän oma käytös. Tällaisen alun saaneet pennut voivat tulevaisuudessa olla ns. stressiherkkiä koiria, jotka helposti ylireagoivat lieviinkin ärsykkeisiin. Ennaltaehkäisyssä kasvattajan osuus on siis hyvin tärkeä.

Useiden koirien stressitaso kasvaa pitkän ajan kuluessa ja ongelmat kasaantuvat omistajan huomaamatta. Tavallista on, että omistaja kyllästyy koiran käytökseen ja pitää koiraa ”tyhmänä”, tottelemattomana ja ”uppiniskaisena”. Kun omistajan pinna kiristyy tulee helposti käytettyä voimakkaitakin otteita ja pakkokeinoja ”kun muu ei auta”. Omistajan aggressiivinen käytös sthessaa koiraa entistä enemmän ja noidankehä on valmis; tilanne tulehtuu ja muuttuu vain vaikeammaksi. Tällöin ulkopuolinen apu on usein tarpeen.

Stressin ennaltaehkäisy ja lievitys on oikeastaan helppoa. Ensin on tärkeintä löytää syy stressiin ja puuttua siihen. Koiran elämää rauhoitetaan, mutta sille tarjotaan silti sopivaa työtä ja liikuntaa. Tekemisen ja uusien asioiden oppimisen täytyy olla palkitsevaa, motivoivaa ja sitä kautta koiran tervettä itsetuntoa kohottavaa. Laumajärjestystä tarkistetaan. Koiran terveydentila tutkitaan, koira ei välttämättä ole varsinaisesti sairas, vaan sillä voi olla esim. luuston kasvuhäiriöistä johtuvia kipuja tai vain lihasjännitystä. Uroksilla kastrointi voi rauhoittaa tilannetta huomattavasti, narttujen sterilointi ei välttämättä tuota samaa vaikutusta (paitsi valeraskaustapauksissa). Stressinsietokyvyn lisämiseen on myös erilaisia harjoitusohjelmia. Vaikeissa tapauksissa eläinlääkärit voivat määrätä erityisesti eroahdistuksen, mutta myös muihin sthessioireiden, lievittämiseen tarkoitettua lääkettä. Jotkut ovat löytäneet helpotusta luontaislääketieteen ja homeopatian puolelta. Suurin apu on kuitenkin omistajan itsensä käytöksen muuttamisella ja sillä että omistaja opettelee ymmärtämään ja lukemaan koiraansa. Omistaja voi vastata koiran antamiin rauhoittaviin signaaleihin sekä itsekin käyttää niitä.

Stressikoiralla on toivoa!