Kontakti ja aktivointi

Teksti ja kuvat: Tiina Janka ja Veera Hovila
Springeri 2/2003

Kuvittelepa katselevasi kolmea koirakkoa kävelylenkillä tai koulutuskentällä. Yksi koirista nuuskii maata, vetää remmissä kaikin voimin, hyppii vastaantulijoita kohti eikä kiinnitä mitään huomiota omistajansa kieltoihin ja kehotuksiin. Koulutuskentällä ohjaaja saattaa vieläpä kehaista koiraa sen kulkiessa hänen lähellään maata nuuskimassa. Se kulkee omia polkujaan korvaansa lotkauttamatta omistajan tekemisille. Toinen luppakorva rapsuttelee itseään ja haistelee maata, mutta ohjaajan hyppiessä tasajalkaa tai näyttäessä sille herkkumakkaraa se sentään kiinnostuu tästä ainakin siksi aikaa, kunnes löytää taas kiinnostavampaa tekemistä. Kolmas springeri seurailee koko ajan omistajansa liikkeitä, katselee tätä ja odottaa, että saa taas tehdä jotain mukavaa yhdessä lauman johtajan kanssa. Miten sinun springerisi käyttäytyy?

Kontaktilla tarkoitetaan koiran ja ohjaajan välistä yhteydenpitoa, joka esimerkin ensimmäisellä koirakolla loistaa poissaolollaan: koiraa ei kiinnosta piirun vertaa, mitä omistaja tekee eikä omistajakaan rehellisyyden nimessä ole jaksanut tarjota lemmikilleen paljoakaan syitä kiinnostua itsestään. Toisen esimerkin parilla löytyy jo sentään hetkittäin yhteinen sävel ja siitä voidaan jatkaa, mutta hyvästä kontaktista ei voida vielä suinkaan puhua. Kolmannella koiralla on kontakti ja johtajuus kunnossa: koira seuraa koko ajan ohjaajansa tekemisiä, myötäilee tämän liikkeitä vapaanakin kulkiessaan, katsoo ja välillä koskettaakin tätä. Se haluaa olla ohjaajalleen mieliksi, vaikka toki sekin kaikkien koirien tavoin ajattelee vain omaa napaansa. Ohjaajaltaan se haluaa huomiota ja hyväksyntää, mukavia hetkiä yhdessä touhuten ja tietää saavansa namiakin erittäin hyvin toimiessaan.

Koiralle on mahdotonta opettaa tottelevaisuutta, jollei se ole kiinnostunut omistajastaan. Kontakti on siis kaiken onnistuneen opetuksen perusta ja siksi sinun tulee kiinnittää tähän huomiota aivan alusta pitäen. Pentu on luonnostaan kontaktinhakuinen, koska sen selviäminen laumassa riippuu lauman muista jäsenistä. Susilaumassa pennut nuolevat aikuisten suupieliä mielistelläkseen ja toivoessaan näiden oksentavan itselleen ruokaa. Ilman tällaista yhteydenpitoa lauman ylempien kanssa ne kuolisivat luonnossa nälkään heti alkuunsa. Pennun kontaktinhakuisuutta ei missään nimessä saisi yrittää vähentää vaan päinvastoin sitä pitäisi osata vaalia ja käyttää hyväksi. Pyri siihen, että pentusi hakee mahdollisimman paljon oma-aloitteisesti kontaktia sinuun tekemällä kaikkea mukavaa sen kanssa yhdessä ja opettamalla, että mieluisat asiat saavuttaa näppärimmin yhteydenpidolla itseesi. Voidaan harjoitella esimerkiksi istumista, maahanmenoa ja temppuja sekä tehdä erilaisia kontaktiharjoituksia, kuten nyrkissä olevasta makupalasta luopuminen. Näin pentu oppii alusta alkaen pysymään ohjaajansa lähellä, katsomaan ja koskettamaan häntä huomiota toivoessaan. Kontaktin ottaminen tulee palkita kehuilla ja mukavalla tekemisellä kun taas mielenkiinnon herpaantuessa toisaalle katoaa mahdollisuus yhteiseen kivaan - näin koira oppii jo varhain että kontaktia pitävä osapuoli on etupäässä se itse etkä sinä. Ansaitakseen pennun mielenkiinnon ohjaajan täytyy kuitenkin olla yllätyksellinen ja kekseliäs. Voit esimerkiksi ottaa pallon mukaasi lenkille ja leikkiä silloin tällöin pallolla pennun kanssa kulkiessasi tai vaikkapa palkita namilla pennun ottaessa kontaktia sinuun. Kun sinulla on hyvä kontakti koiraasi, on sinulla pian myös tottelevainen koira. Kontaktia lisääviä eleitä ovat muun muassa koiran suupielten hyväily ja hännänjuuresta rapsuttelu.

Vaikka omistaja ei olisikaan osannut käyttää pentuaikaa hyväkseen koiran opettamisessa, voi kontaktia parantaa myöhemminkin. Seuraavat kontaktiharjoitukset ovat hyviä itse kullekin koiran iästä riippumatta. Harjoitukset tulisi opetella tutussa ja tylsässä ympäristössä, jossa mikään muu kuin ohjaaja ei vedä koiran mielenkiintoa puoleensa. Paikka voi olla vaikkapa olohuone tai kotipiha, jossa koira saa oleskella kyllästymiseen asti. Vasta koiran osatessa asian, voit siirtyä vaativampiin paikkoihin harjoittelemaan samaa asiaa.

Katsekontakti

Katsekontaktilla tarkoitetaan sitä, että koira katsahtaa omistajaansa silmiin. Harva koira säilyttää luonnostaan pitkää katsekontaktia, koska se on koirien kielellä haaste. Opettamalla ja aina vain pidemmästä katseesta palkitsemalla koiran saa säilyttämään katsekontaktin myös kauemman aikaa. Katsopa joskus koiraa, jolla on hyvä kontakti ohjaajaansa. Jos tällainen koira jätetään paikallaoloon se tarkkailee koko ajan ohjaajaansa, mutta tarkemmin katsoessaan ohjaaja toteaa sen kääntävän vähän väliä katseensa hetkeksi sivuun halutessaan näyttää olevansa laumassa alempiarvoinen.

Myöhempää opetusta helpottaa, jos koiralle opetetaan katsekontaktin ottaminen käskystä. Tätä voit harjoitella niin, että pistät namipalan hampaittesi väliin ja koiran katsoessa sinua silmiin sylkäiset heti namipalan sille. Kun koira katsoo sinua välittömästi syötyään edellisen sylkemäsi makupalan, sano joka kerta KATSO kimeällä ja korkealla äänellä sen ottaessa uudelleen kontaktin. Tässä harjoituksessa on tärkeätä, että annat namin nimenomaan suusta, koska springerisi tulisi oppia, ettei nami aina olekaan kädessäsi vaan sen sijaan sen kannattaa seurata kasvojasi. Muista käyttää aina iloista ja kannustavaa äänensävyä, koska katsekontaktia et voi vaatia vain pyytää.

Springerisi opittua kymmenien toistojen kautta KATSO-sanan merkityksen, voit vaikeuttaa hieman harjoitusta. Seiso tai istu koiran edessä herkullinen lihapulla sivulle ojennetussa kädessäsi ja kehoita koiraa ottamaan katsekontakti. Kun se katsoo silmiisi, kehut sitä pudottaen samalla lihapullan palan lattialle koiran syötäväksi. Voit toki tehdä tämäntyyppisiä harjoituksia ilmankin, että koiralle on opetettu katsekontaktin ottaminen käskystä. Tällöin vain odotat kärsivällisesti, että koira katsoo sinuun ja palkitset antamalla sen havitteleman herkun.

Seuraavaksi voit vaikeuttaa harjoitusta käskemällä koiran makaamaan tai istumaan ja laittamalla namin sen eteen. Tälläkään kertaa koira ei saa ottaa namia ennen katsekontaktia. Hiljalleen voit vaatia hieman pidempää katsekontaktia ennen springerisi palkitsemista. Tätä voi harjoitella myös koulutuskentällä, jolloin asia vaikeutuu huomattavasti, kun vieressä on muita koiria.

Harjoittele katsekontaktin ottamista myös ruoka-aikaan. Voit aloittaa harjoituksen sillä tavoin, että pentu saa kupin eteensä heti istuuduttuaan ja vilkaistuaan sinuun. Seuraavaksi laitatkin kupin lattialle pennun edelleen istuessa ja se saa alkaa syöpöttelemään vasta katsottuaan sinuun. Näin se oppii pyytämään lupaa katsekontaktin avulla. Samalla tavoin pennun tulisi oppia istumisen ja katsekontaktin avulla luvan pyytäminen myös ovesta ulos mennessä ja autosta poistuessaan.

Kun katsekontakti on kunnossa, voit helposti alkaa opettaa seuraamista sen avulla ja ohittaa vaikkapa muita koiria lemmikkisi pitäessä katsekontaktia sinuun. Tällä tavoin vältetään rähinät ohitustilanteissa, koska koirat pitävät katseen kääntämistä toiseen suuntaan aseistariisuvana eleenä.

Seuraamisharjoittelua naksuttimen avulla. Naksutin on vasemmassa kädessä ja namit oikeasssa.

Seuraamisen alkeisopetus on oikeastaan katsekontakti-harjoitusta

Pennulle on helppo alkaa opettaa seuraamista palkitsemalla se joka kerran (oli sitten taluttimessa tai vapaana), kun se sattuu kulkemaan kauniisti vasemmalla puolellasi ja katsoo sinuun. Naksutin tai äänimerkki on oikein näppärä apukeino tässä harjoituksessa, mutta ilman naksutintakin voit kehua sitä ylitsevuotavasi ja palkita sen lisäksi joko namilla tai lelulla leikkimisellä. Aluksi askeleenkin matka katsekontaktia pitäen on palkittava suoritus. Tähän harjoitukseen ei heti liitetä käskysanaa, vaan koira seuraa sinua omasta tahdostaan, jos seuraa, ja palkinto tulee aina oikeasta suorituksesta. Myöhemmin koiran opittua seuraamaan sinua kauniisti, voit sanoa sille käskysanan SEURAA, kun se kulkee kauniisti vasemmalla puolellasi ja kehua sitä sitten oikeasta suorituksesta kuten ennenkin vapauttaen ja palkiten sen muutaman askeleen jälkeen.

Kosketuskontakti

Tämäkin harjoitus tulee toteuttaa koiralle tylsässä ympäristössä, koska ohjaaja on harjoituksessa passiivinen. Jos tiedät koiran pysyvän lähelläsi voit pitää sen vapaana, mutta muussa tapauksessa se on parempi ottaa remmiin. Istu tai seiso paikallasi mitään tekemättä ja odota koiran aloittavan yhteydenpidon. Heti spanielisi koskettaessa sinua kuonollaan tai tassullaan, ala kehua sitä ja jatka kehumista niin kauan kuin se jatkaa yhteydenpitoaan. Voit toisinaan palkita sen myös namilla, tempun tekemisellä tai lelulla leikkimisellä. Harjoitus saattaa kestää kauankin, koska koira voi kiinnostua haistelemaan tai touhuamaan omiaan. Kannattaa siis varata vaikkapa lehti luettavaksesi odotellessasi koiran kontaktin hakemista.

Voit opettaa koiraa tönäisemään sinua kuonollaan myös kääntämällä sille selkäsi tai laittamalla kasvot maata kohti ollessasi polvillasi. Tällöin springeri yleensä kiinnostuu ohjaajan kasvoista ja sille tulee kiire saada piiloon menneet kasvot esille. Myös kumara-asennossa liikkuminen ja poiskääntyminen lisää koiran kontaktinhalua. Koiran annetaan hetken aikaa puskea ja tehdä töitä saadakseen ohjaajan nousemaan ja harjoitus lopetetaan taas johonkin koiralle mieluisaan tekemiseen.

Leikkiminen voi näyttää myös tältä. Kuvassa ess Aku ja Sirpa.

Aktiivinen ohjaaja

Edellisissä harjoituksissa ohjaaja oli kohtuullisen passiivinen, hän vain reagoi koiran tekemisiin päästäkseen hyvään lopputulokseen. Aina ohjaajan ei kuitenkaan tarvitse pysyä tylsänä ja tavallisena vaan hän voi omalla toiminnallaan saada koiran kiinnostumaan itsestään. Tätä voi harjoitella monella tavalla. Voit liikkua tavallisesta poikkeavalla tavalla: tehdä kyykkyhyppyjä, harppoa, juosta, mennä kyykkykävelyä, pitää erikoista ääntä, laulaa tai vaikkapa kävellä kaksinkerroin kädet maata koskien. Tässä vain mielikuvitus on rajana, jos olet notkea voit heittää muutaman kärrynpyörän tai tehdä kuperkeikkoja, mutta tärkeintä on saada koiran mielenkiinto heräämään ja saada se katsomaan ohjaajaansa uusin silmin. Ohikulkijoilla voi olla hauskaa koirakkoa katsellessa, mutta koiran mielenkiinto pysyy ainakin tiukasti omassa omistajassa. Vastaavasti voit käyttää harjoituksissa myös namipalaa tai esinettä koiran kiinnostuksen saamisessa, mutta vain pienessä mittakaavassa - älä anna apuvälineen tulla ainoaksi syyksi, miksi koira kiinnostuu sinusta. Pidä apuväline mieluummin piilossa ja kaiva se esiin vasta palkitessasi lemmikkiäsi.

Muista kuitenkin, että pääpainon tulee olla koiran oma-aloitteisessa kontaktinhaussa. Ihannetilanne on, kun se on omilla tekemisillään oivaltanut voivansa vaikuttaa passiiviseen ohjaajaan.

Yhteydenpito metsälenkillä

Spanieli on alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan ylösajava ja noutava lintukoira. Ylösajavan koiran perusedellytyksiin kuuluu se, ettei se koskaan erkane kauemmaksi kuin 35 methin päähän ohjaajastaan. Nuoren koiran kanssa tulisi pyrkiä siihen, että se kulkisi noin kymmenen methin päässä omistajastaan. Jos metsästystilanteessa spanieli karkottaa linnut haulikon kantaman ulkopuolelta on siitä enemmän haittaa kuin hyötyä. Myös taipumuskokeessa testataan yhteydenpitoa ja metsässä kulkemista. Vaikka et haluaisikaan kouluttaa koirastasi metsästyskoiraa vaan "ainoastaan" mukavan seurakoiran on sen silti tärkeätä oppia pysymään lähelläsi metsälenkeilläkin. Tavoitteena onkin spanieli, joka pitää hyvin yhteyttä omistajaansa, seuraa tämän liikkeitä ja kulkee itse omistajansa mukana. Valitettavan usein asia on kuitenkin päinvastoin: koira kulkee horisontissa ohjaajan huudellessa koiransa perään kertoen samalla olinpaikkansa ja näin opettaa tahtomattaan koiransa kulkemaan omia polkujaan.

Tässä harjoituksessa onnistunut paikan valinta on erittäin tärkeätä. Sinun tulisi lähteä koiralle vieraaseen metsään, jossa se on paikan vierauden takia hieman epävarma eikä uskalla lähteä kauas luotasi. Myöskään puisto tai pelto eivät sovi tämän harjoituksen pitopaikaksi, koska koira näkee kauas ja uskaltaa lähteä turhan pitkälle. Huomioon tulisi ottaa myöskin se, ettei metsässä saisi olla paljon riistaa eikä muita koiria tai ihmisiä lenkkeilemässä.

Päästä koira irti ja lähde kulkemaan sen kanssa. Jos koira juoksee edelläsi lisää koko ajan etäisyyttä, pysähdy ja anna koiralle jokin merkki sanomalla esimerkiksi sen nimi. Jos ja kun koira katsoo sinuun päin, lähde kulkemaan päinvastaiseen suuntaan kuin äsken. Nyt koira varmasti lähtee perääsi ja suhahtaa ohitsesi. Tällä kertaa lähdet takaisin päinvastaiseen suuntaan puhumatta mitään. Hetken päästä koirasi pitäisi huomata tämä, jolloin se ei enää juokse ohitsesi yhtä kovalla vauhdilla. Seuraavaksi muutatkin kulkusuuntaasi 90 astetta vasemmalle tai oikealle. On varmaa, että koira tämän havaittuaan muuttaa myös suuntaa. Kun koira taas on ohittanut sinut muutat uudelleen suuntaa 90 astetta. Koira todennäköisesti toistaa äskeisen ja jatkatte edelleen matkaa risteillen yhdessä metsässä. Hiljalleen koira oppii pitämään huolta siitä, että se kulkee mukanasi ja seuraamaan liikkumistasi silmäkulmastaan. Jos se ei pidä huolta siitä, mihin sinä kuljet se eksyy hyvin nopeasti matkasta. Voit joskus lenkillä myös piiloutua koiralta, jos se ei seuraa liikkeitäsi. Sen sijaan vältä jatkuvasti käyttämästä luoksetulokutsua, sillä tällöinhän koira oppii, että sinun tehtäväsi on pitää yhteyttä, ei sen. Vasta kun koira tulee varmasti luoksesi muissa ympäristöissä, voit silloin tällöin kutsua sen metsässä luoksesi palkiten ruhtinaallisesti.

Jos sinulla on koira, joka kulkee pelokkaana jalkojesi juuressa metsässä, on sitä puolestaan innostettava ja rohkaistava tutkimaan metsää. Jos jokin kanto tai kaatunut puu pelottaa lemmikkiäsi, voitte mennä yhdessä tutkimaan sitä ja voit näyttää ettei ole mitään pelättävää.

Kauniisti taluttimessa kulkeminen

Samalla lailla kuin irti ollessaan tulisi koiran pitää yhteyttä ohjaajaansa myös taluttimessa kulkiessaan. Se saa toki remmissäkin ollessaan haistella ja tutkia ympäristöään, mutta ei kuitenkaan vetää ja tempoa. Koiralla tulisi olla tätä harjoitusta varten kiristyvä tai puolikiristyvä panta ja methin, parin mittainen talutin. Tarkoitus on opettaa koiralle yhteydenpitoa ja saada se itse tajuamaan, mikä on oikein ja kannattavaa.

Kun koira pyrkii edellesi välittämättä sinusta tuon taivaallista, kiskaiset taluttimesta nopeasti ja terävästi, mutta ilman voimaa ja samalla käännyt päinvastaiseen suuntaan. Pienen nykäisyn on siis tapahduttava ennen kuin remmi kiristyy. Jos talutin on jo ehtinyt kiristyä, löysää sitä hieman ja nykäise vasta sitten. Joka kerta kun koira vetää käännyt siis ympäri ja otat muutaman askeleen paluusuuntaan. Kun koira ehtii vierellesi palkitset sen kääntymällä kulkemaan takaisin alkuperäiseen suuntaan. Tätä jatketaan kunnes koira ymmärtää, että sen kannattaa pitää talutin löysällä ja se onnistuu vain seuraamalla kulkuasi. Onnistuminen vaatii hieman kärsivällisyyttä, mutta kohtuullisen nopeasti koira oppii, että sen vetäessä matka ei jatku, vaan ohjaaja lähtee paluusuuntaan. Tämä harjoitus ei siis ole seuraamisharjoittelua, vaan tarkoitus on pelkästään opettaa koiraa kulkemaan kauniisti taluttimessa. Samaan lopputulokseen pääset halutessasi myös ilman nykäisyjä pysähtymällä ja lähtemällä joka kerran eri suuntaan remmin kiristyessä, mutta tämä vaatii vielä hitusen enemmän kärsivällisyyttä. Pääasia on, että koira oppii seurailemaan liikkeitäsi vetämisen sijaan.

Muutamia aktivointiharjoituksia

Aktivointia on kaikenlainen toiminta, jossa koiran aivot saavat työtä: nenän käyttäminen, tasapainoilu, ongelmanratkaisu ja uuden oppiminen. Tällainen toiminta on aktiiviselle ja tekemisenhaluiselle springerille erittäin mielekästä antaen sisältöä elämään ja ehkäisten tekemisen puutteesta johtuvaa turhautumista.

Koiran opettaminen etsimiseen

Spanielirodut on jalostettu ylösajaviksi lintukoiriksi. Niiden tarkoitus on löytää riistaa hajuaistinsa avulla ja ylösajaa se metsästäjän ammuttavaksi. Spanieleilla onkin tästä syystä hyvä hajuaisti ja ne tarvitsevat tekemistä myös aivoilleen, vaikka toimisivatkin pääasiassa seurakoiran tärkeässä roolissa.

Sinun ei välttämättä tarvitse lähteä metsään tai pellolle tarjotaksesi pennullesi tehtäviä, joissa se voi käyttää hajuaistiaan. Voit piilottaa namipalan lattialle esimerkiksi huoneen nurkkaan, koirasi odotellessa toisessa huoneessa. Tuodessasi pennun huoneeseen innosta sitä ETSI - käskyllä ja näytä lattiaa. Ensiksi lemmikkisi varmasti tulee tutkimaan käsiäsi, ja silloin on tärkeää, ettet häiritse sitä turhilla käskyillä. Nenän tuhistessa hiljaa lattiaa pitkin odota äänettömänä siihen saakka, kunnes namipala on löytynyt. Jos pentu ei tunnu ymmärtävän mitä sen pitäisi tehdä, voit hieman innostaa sitä, mutta älä näytä namipalan paikkaa; silloinhan se ei ole oppinut mitään ja ideanahan on nimenomaan, että koira saisi aivoilleen työtä ratkaisemalla itse tehtävän. Jos spanielisi ei löydä namia, ota makupala huomaamatta pois ja koita harjoitusta myöhemmin uudelleen sillä tavoin, että namipala on vielä helpommassa paikassa, jotta harjoitus varmasti onnistuisi. Tällä tavoin koira oppii määrätietoisesti etsimään ja käyttämään nenäänsä sen sijaan, että se vain juoksentelisi ympäriinsä.

Makupalan etsintää ei kuitenkaan saa harjoitella liikaa, jottei pentu kyllästyisi. Muista, että kaikki opetetaan leikin avulla, ja vasta aikaisemman harjoituksen onnistuessa hyvin siirrytään vaikeampaan. Piilota seuraavaksi namipala pöydänjalan taakse, sitten matalalle tasolle ja joskus jopa maton reunan tai pyyhkeen alle, jolloin koira joutuu jo todella miettimään, mistä namin löytäisi ja miten sen saisi itselleen, ongelmanratkaisukyvyllekin löytyy näin käyttöä. Nelijalkaisen ystävän ymmärtäessä, mitä ETSI tarkoittaa, vaihda namipala rakkaaseen leluun tai palloon. Muista leikkiä esineellä ennen kuin heität sen käsistäsi, ja heitä se sellaiseen maastoon, josta sitä ei voi löytää näön avulla. Etsimistä on harjoiteltava aina vastatuuleen, jolloin pentu löytää esineen hajuaistiaan käyttäen. Näissä harjoituksissa on suurena apuna, jos noutaminen sujuu hyvin. Muista aina leikkiä esineellä ennen kuin lähetät koiraa noutamaan tai etsimään sekä liikkeen lopuksi saatuasi koiran ja esineen syliisi. Piilota esine selkäsi taakse ja tuo se taas näkyviin, jolloin pentu saa otettua siitä hieman kiinni innostaessasi sitä jahtaamaan esinettä. Vilkkaan pennun voit ottaa toisinaan syliisi samalla, kun kehut ja ihastelet sen suussa olevaa esinettä.

Seuraavaksi vaikeutetaan harjoitusta taas hiukan. Tähän harjoitukseen tarvitaan avustaja, joka pitää koiraa taluttimessa. Leiki ensin itse pennun kanssa lelulla, ja lähde sitten juoksemaan parinkymmenen methin päähän kiemurrellen noin 5 methin levyisen S-kuvion malliin matkalla. Heitä sitten palloa muutamaan kertaan ilmaan herättääksesi koiran kiinnostuksen, ennen kuin heität esineen ilmaan ja annat sen pudota maahan parin methin päähän eteesi.
Juokse sitten takaisin koiran luokse taas noin 5 methin leveää S-kuviota myötäillen. Tämä siksi, ettei lelulle kulkisi suoraa hajuvanaa, vaan spanieli joutuisi todella etsimään esinettä sen löytääkseen.
Kun olet pennun luona otat sen remmin käteesi ja kuljet pari methiä taaksepäin, päästät sen irti ja annat rynnätä matkaan. Älä puhu tässä vaiheessa mitään, jotta se pystyisi keskittymään täysillä esineeseen. Kun pentu on ottanut esineen suuhunsa pyydät sen luoksesi aivan kuin noutoharjoituksissa, voit myös juosta muutaman askeleen poispäin.
Muista lopettaa heti, jos ensimmäinen kerta sujuu hyvin. Pentu ei saa missään nimessä kyllästyä tähän hauskaan uuteen leikkiin.

Voit myös itse tehdä aktivointileluja koirallesi, poisheitettävistä pakkauksista pystyt kätevästi rakentaa vaikka minkälaisia askartelutehtäviä koiralle. Mahdollisuuksia on lukemattomia - käytä mielikuvitustasi. Voit esimerkiksi piilottaa namipalan vessapaperirullan hylsyyn, tyhjään puhtaaksi huuhdeltuun maitopurkkiin tai pulloon, tyhjään kananmunapakkaukseen tai esimerkiksi purkin tai pyyhkeen alle. Yksi vaihtoehto on laittaa herkkupala kahden tiukasti sisäkkäin olevan rasian väliin, jolloin koira saa jo tosissaan pohtia päästäkseen tavoitteeseensa. Ongelmanratkaisukykyä voi kehittää myös järjestämällä reittipulman, jolloin koirasi joutuu kiertämään esimerkiksi portin tai toisen oven kautta päästäkseen luoksesi.

Useimmat spanielit pitävät myös luonnostaan jäljestämisestä. Helpoin tapa harjoitella tätä kotona on vetää lyhyt jälki makkaranpalalla ja jättää se jäljen päähän palkinnoksi tai asettamalla jokaisen askeleen kohdalle pieni namipala. Taipumuskokeessa testataan spanielin kykyä jäljestää hieman yli 100 methin pituista kuolleella kanilla tehtyä laahausjälkeä. Metsästyskoirien jäljestämiskokeissa puolestaan koiran pitäisi pystyä seuraamaan verijälkeä. Näistä harjoituksista kannattaa kysellä Springerspanielit ry:n vastaavien toimikuntien vetäjiltä.

Myös piiloleikki on useimpien spanieleiden mielestä hauskaa, tässä harjoituksessa toinen perheenjäsenistä jää odottamaan taluttimessa olevan pennun kanssa toisen juostessa metsään piiloon puun tai kiven taakse. Hetken odottelun jälkeen spanieli päästetään etsimään kadonnutta laumanjäsentä ja löytäminen tietysti palkitaan yhteisellä leikillä. Seuraavaksi etsittävä vaihtuu ja seuraava perheenjäsen menee vuorollaan piiloon. Springerspanieli on mahdollista kouluttaa myös pelastuskoiraksi etsimään kadonneita ihmisiä.

Koiran hajuaistia voi käyttää uskomattoman monessa asiassa ihmisen apuna; on jälkikoiria, hakukoiria, huumekoiria, homekoiria, thyffeli- ja kantarellikoiria sekä laviinikoiria vain muutamia mainitaksemme. Lintukoirahan käyttää luonnostaan nenäänsä etsiessään lintuja maastossa, siitä syystä spanieleita voi käyttää myös muunlaiseen etsimiseen. Lintujen etsintä on kuitenkin spanielille sitä kaikkein hauskinta ja palkitsevinta, onhan se niiden omaa alaa, mutta ensin täytyy harjoitella tottelevaisuus ja eritoten nouto kuntoon.

Tasapainoilua

Tasapainoilu vie monen ajatukset heti agilityyn ja siellähän sitä koira saakin oppia huomattavan määrän uusia asioita ja oppii tasapainoilemaan puomilla, A-esteellä ja keinulla sekä hyppimään esteiden yli. Tällainen toiminta on springereille yleensä hyvin mieleen.

Myös lenkeillä on lukuisia mahdollisuuksia harrastaa tasapainoilua. Jo itsessään vaikeassa maastossa, kuten kallioilla tai risukkoisessa talousmetsässä liikkuminen tarjoaa mukavasti haastetta koiralle. Yksittäisiin tehtäviin käytä hyödyksesi vaikkapa kaatuneita puita, kiviä, puupinoja ja kantoja, joille voit houkutella koirasi kiipeilemään. Voit vaikeuttaa tehtäviä esimerkiksi pyytämällä koiraa tekemään temppuja kiven päällä tai opettamalla sen vaihtamaan suuntaa puunrungolla hyppäämättä alas.

Kaupungeissa voit käyttää vastaavasti tasapainoiluun ihmisten tekemiä rakennelmia, kuten puistonpenkkejä (olettaen ettei koira ole kovin kurainen), betoniporsaita, matalia aitoja ja muita vastaavia koiran "kiipeilytelineitä".

Omalle pihallesi voit rakentaa koiralle oman esteradan käyttämällä hyödyksi esim. lankkuja tai lautoja. Jos kotoanne löytyy vanhat tikapuut, opeta koirasi kiipeämään niille. Aloita asettamalla tikapuut vaikkapa rappusten alimmalle askelmalle ja nosta niitä ylemmäs pikku hiljaa koiran kehittyessä tässä paljon keskittymistä vaativassa taidossa.

Vaikka suurin osa tasapainoiluharjoituksista tehdäänkin ulkona, löytyy joitakin käyttökelpoisia harjoittelumahdollisuuksia myös sisältä. Opeta koira kiipeämään vaikkapa keittiönjakkaralle tai tuolille. Hauskan tunnelin saat asettamalla tuoleja perätysten ja peittämällä välit erilaisilla tekstiileillä. Koiran tehtävänä olisi tietenkin ryömiä tuolien alta.

Temppuilua ja uuden oppimista

Koiralle voi opettaa lukemattoman määrän temppuja, joihin voidaan laskea mukaan kaikki tottelevaisuusliikkeetkin. Tuttuja temppuja monelle lienevät tassun antaminen kieriminen ja "kuoleminen".

Tassun antamisesta voi keksiä lukemattomia sovellutuksia. Dyny on oppinut laittamaan tassunsa emäntänsä polvelle käskystä.

Tassun antaminen voidaan helposti opettaa ottamalla koira ohjaajan eteen ja pitämällä namia kädessä. Koiran annetaan touhuta kaikkea mahdollista yrittäessään saada namia, mutta se palkitaan vasta kun toinen tassu nousee hiukankin ylös maasta. Tassun antamisesta voidaan tehdä lukemattomia sovellutuksia: koira voi antaa käskystä vasenta tai oikeata tassua, kumpaakin vuoron perään, ojentaa tassun kuonon tasolle ylös ("high five") tai vaikkapa lyödä tassulla ohjaajan reittä, kuten kuvassa. Myös vilkuttaminen on hauska variaatio tassun antamisesta. Koiran voi opettaa myös kulkemaan eteenpäin nostaen tassujaan kouluhevosen tavoin. Näistä erilaisista liikkeistä on hyötyä muun muassa koiratanssista, jos siitä sattuu innostumaan.

Ohjaajan jalkojen välistä pujottelu on hauskaa, tuumaa ess Dyny.

Ohjaajan jalkojen välistä pujottelu on hauskan näköinen temppu. Aloita laittamalla jalat peräperään kuin olisit astumassa askeleen eteenpäin (katso mallia kuvasta) ja houkuttele koira tulemaan jalkojesi välistä kädessä olevan namipalan perässä. Liike lisää koiran luottamusta omaan ohjaajaan, kun se huomaa voivansa liikkua kaikesta rauhasta näin lähellä ohjaajaansa. Koiran osatessa tulla jalkojen välistä, voi ohjaaja alkaa liikuttaa jalkojaan eteenpäin, jolloin koira joutuu liikkeessä pujottelemaan jalkojen välistä. Muista palkita usein ja kehua koiraa runsain mitoin.

Kuoleminen parhaimmillaan hyvin näyttävä temppu, jossa koira vajoaa kyljelleen ja näyttää kuolleelta. Opettaminen lähtee siitä, että koira makaa mahallaan. Polvistu koiran viereen ja houkuttele se makupalan avulla ja toisella kädelläsi varovasti työntämällä kyljelleen. Makupalan annettuasi rauhoita koira ja toista harjoitusta käyttäen hyväileviä ja pehmeitä otteita ja puhelemalla rauhallisella äänellä: väsyttääkö, väsyttääkö (tai minkä käskysanan sitten oletkaan valinnut). Ajan kanssa koira oppii kellahtamaan itse kyljelleen ja voit jättää ylimääräiset avut pois.

Kun koira osaa "kuolla" käskystä, on kierähdys selän kautta takaisin vatsalleen helppo opettaa. Jatka vain siitä mihin viimeksi jäit ja houkuttele koira kierähtämään kokonaan ympäri. Voit lisätä vaatimustasoa pikkuhiljaa antamalla koiran kierähtää ensin yksi, kaksi, kolme jne. kierrosta ennen kuin annat palkkion. Erikseen opeteltava sitten taas on kieriminen edestakaisin puolelta toiselle, jonka opettaminen on astetta vaikeampaa.

Ryömimisen opettamisen voit aloittaa houkuttelemalla koiraa aluksi etenemään kädessä pitämälläsi makupalalla. Muista palkita alussa jo aivan pienestäkin ryömintäliikkeestä ennen kuin koira ehtii nostaa takapuoltaan yhtään ylös. Lisää matkaa pikkuhiljaa koiran oivaltaessa, ettei se saavuta palkintoaan muuten kuin ryömimällä - koiran noustessa "rankaise" sitä laittamalla makupala piiloon. Kun koira osaa ryömiä seuraamalla makupalaa, voit vähitellen jättää sen pois ja käyttää pelkkää kättä. Lisää käskysana vasta sitten, kun olet saanut suurimman osan turhista avuista karsittua.

Kokeilepa myös opettaa koira hallitsemaan päänsä liikkeitä, tämä vaatii siltä paljon keskittymistä ja myös itse joudut olemaan hyvin tarkkana palkkion ajoituksen suhteen. Helpointa on aloittaa opettamalla koira katsomaan oikealle tai vasemmalle. Palkitse aluksi jo pienestäkin liikkeestä oikeaan suuntaan ja lisää vaatimustasoa vähitellen odottamalla selvempiä käännähdyksiä. Hyvää jatkoa vasen-oikea-harjoitukselle on pään ravistaminen. Nyökkäämisen voit opettaa samalla periaatteella.

Halukkuutta kosketuskontaktiin voit hyödyntää monella tapaa. Tutuimpia tämän sarjan temppuja ovat varmaankin pyynnöstä halaaminen ja pussaaminen sekä eri ruumiinosien osoittaminen esim. kuonolla tökkäisemällä. Voit opettaa koirasi tunnistamaan nimeltä nenän, korvat ja vaikkapa kaikki viisi sormea.

Tässä vain muutama hassu esimerkki mitä temppuja voit springerillesi ajankulun ja aktivoinnin nimissä opettaa. Voit keksiä itse loputtomasti uusia tehtäviä tai yhdistellä ja tehdä erilaisia variaatioita jo opituista. Muista olla iloinen ja kannustava antaen koiralle usein mahdollisuuksia oivaltaa itse, mikä on oikein, jolloin se joutuu käyttämään eniten hoksottimiaan.